Isra Lehtinen

An-Nurin sivuilla keskustellaan aika ajoin suomalaisesta islamista tai islamista Suomessa. Tätä keskustelua on käyty myös muilla areenoilla. Jälleen palaan tähän samaan teemaan.

Olen itse ollut suomalaisen islamin puolestapuhuja siinä mielessä kuin sen ymmärrän. Islam on islam, mutta ympäröivä yhteiskunta väistämättä antaa sen toteutumiselle oman leimansa.

Olen kirjoittanut ja puhunut sen puolesta, että pitäisimme kiinni niistä suomalaisista tavoista ja arvoista, jotka ovat islamin kanssa yhteensopivia. Todellakaan mikään kulttuuri ei ole puhtaasti islamilainen, vaan islamilaiset hyveet kuuluvat ihmisluontoon ja näin ne näkyvät eri painotuksin ympäri maailmaa.

Olen kannattanut myös vuorovaikutusta yhteiskuntamme kanssa ja dialogia vaikkapa kristittyjen kanssa. Sydäntäni lähellä ovat olleet kaikki hankkeet, joilla kuilua muslimien ja "muun maailman" kanssa vähennetään. Olen myös toiminut yhteistyössä eri kulttuureista tulevien muslimien kanssa - jopa niin, että yleensä olen ainoa suomalainen joukossa.

Niin - kirjoitin perfektissä, mutta olen edelleenkin näiden asioiden kannattaja. Olen jäänyt vain miettimään olenko tullut väärinymmärretyksi, enkö ole ilmaissut itseäni selkeästi vai onko syynä vain se, että jotkut ymmärtävät suomalaisuuden yhdistettynä islamiin toisin kuin minä? En tarkoita tätä kenellekään henkilökohtaisesti, sellaiset eivät An-Nurin pääkirjoituksiin kuulu. Kyse on asiasta.

Itse nimittäin koen, että joskus suomalaisuutta on korostettu liikaakin. Miksi esimerkiksi vuorovaikutus ns. islamilaisen maailman kanssa ei saisi näkyä missään? Jos ajattelen itseäni, matkustelin 80-luvulla ympäri Eurooppaa ja kodissani näkyivät - näkyy osittain vieläkin noiden matkojen jälki.

Silloin kun tieni muslimina oli vielä aivan alussa, ostin kirjan nimeltä Islamic Art ja ihastuin sen antiin. Arabialainen kalligragia oli minusta myös kaunista, vaikka en tuolloin ymmärtänytkään siitä mitään. Rukousmattojen kuviointi ja värit houkuttelivat. Ensimmäinen rukousmattoni päätyi seinävaatteeksi ja on sitä vieläkin. Miksi minun pitäisi pyrkiä olemaan niin suomalainen, ettei mitään tuosta ihailemastani taiteesta näkyisi kodissani? Kotini on linnani, kuten sanotaan. Sitäpaitsi niillä on minulle myös uskonnollista merkitystä.

Maailma kansainvälistyy koko ajan - tosin väärin painotuksin: talous korostuu. Mutta myös vieraat kulttuurit ovat meitä monin tavoin lähempänä kuin aikaisemmin. Miksi siis me muslimit yksin roikkuisimme jossain "puhtaasti suomalaisessa"? Ja mitä tuollainen käsite pitää sisällään?

Eräs sisko sanoi pukeutumisesta keskustellessamme osuvasti: miksi meidän pukeutumisemme (huivi) kohdalla suomalaisuudesta vouhotetaan, kun me itse asiassa pukeudumme suomalaisemmin kuin moni muu. Eiväthän amerikkalaiset farkutkaan ole suomalaisia.

Itseämme ja identiteettiämme me emme saa hukata, mutta myös kaksikulttuurinen avioliitto, jossa moni kanssasisareni elää, muovaa väistämättä. Avioliitossa ollaan (ainakin normaalisti) vuorovaikutuksessa keskenään ja toisen ajattelutapa vaikuttaa osittain myös toiseen. Tällä en todellakaan tarkoita, että miehen "vieras" ajattelutapa saisi olla dominoiva.

Leben und leben lassen - elä ja anna toisten elää - jos nyt oikein sotkisimme kulttuurit keskenään. Eläkää hyvin!

TIEDOTETTAVAA:

Ensi kuussa ei ilmesty An-Nuria, vaan joulukuussa ilmestyy yhdistetty marras- ja joulukuun numero.

Lehteen kaivataan uusia kirjoituksia ja kirjoittajia! Edelleenkin Lastennurkka kaipaa pitäjää!

LASTENJUHLASTA (9.10.99):

Tapahtuma onnistui yli odotusten - väkeä tuli enemmän kuin osasimme odottaa! Lastenjuhlan onnistumista myötävaikuttivat monet avustajat: Marjo hoiti tilanvaraus- & avainrumban sekä jälkisiivouksen ja ison tiskivuoron parin muun siskon jelpatessa, Marittalta saimme suurimman osan lasten karkeista, Marjaanalta poikien autot ja lentokoneet samoin hän oli järjestelyapuna ennen h-hetkeä, Tuula leikitti lapsia ja Monikulttuurikerho askarteli lasten pääsyliput! Kiitos kaikille juhlassa mukana olleille! Eiköhän oteta joskus uusiksi?!

HUOM. Lastenjuhlasta jäi reilun sadan markan vaje. Voisivatko ne, joilla on mahdollista, laittaa pienen summan An-Nurin tilille tai antaa Isralle käteen? Tiedonantoihin: Lastenjuhlalle.

                                   ***