Isra Lehtinen

Hiljattain Suomi vietti itsenäisyyspäiväänsä. 82 vuotta tuli täyteen. Se toi mieleeni, kuinka kuluneena vuonna (täkäläistä ajanlaskua) isäni täytti pyöreitä vuosia. Olihan siinä pippalot, niin kuin kulttuurissamme on tapana. Tosin se päivä, jolloin itse olin mukana, oli omistettu vain lähisuvulle. Setäni piti veljelleen puheen. Hän puhui kotinsa perinnöstä ja arvoista, joista keskeiset hän uskalsi yleistää kaikkia kuulijoita koskeviksi. Olinhan minäkin paikalla, joten vähän hätkähdin, kun nuo arvot olivat "koti, uskonto, isänmaa". Nousiko lukijalla tukka pystyyn, kenties huivin alla? Tuliko mieleen tietynlainen oikeistolaisuus ja suurin piirtein siniristilippu poskessa? Näinhän me nuo sanat liitämme. Kuitenkin niiden irrottaminen taustasta ja ajatteleminen erillään saa ne näyttämään huomattavasti tutummilta, sellaisilta että minä muslimina voin sittenkin todeta yhtyväni setäni sanoihin.

Ajatellaanpa kotia. Mikäs meille muslimeille sen tärkeämpää on kuin koti ja perhe. Kotona, perheessä, huipentuu hengellinen ja sosiaalinen elämä ja se on ikään kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Yhteiskunnan ja perheen toimivuus ovat sidoksissa toisiinsa. Koti on paikka, jossa voimme heittää syrjään ulkopuolisen maailman paineet. Kotikaan ei kuitenkaan ole paikka, jossa voimme mellastaa miten tahansa. Sen ihmissuhteiden ensisijaisiksi asettaminen on keskeistä, muuten koti ei ole koti. On tärkeää myös luoda jälkikasvulle koti, jota he muistavat lämmöllä vartuttuaan ja perustettuaan oman kodin. 

Uskonto - no, sanakolmikossa se on viitannut kristinuskoon, mutta käsitteenä sitä ei voi omia. Islamissa uskonto on keskeisin. Uskonto on elämäntapa, ei vain joku johon uskotaan. Kuulin kerran kommentin eräältä sukulaiseltani, että näen kaiken uskonnon värittämin silmälasein. Eikö se ole uskonnonvapautta, että saa katsoa maailmaa näin? Se ei tarkoita, että puhuu vain islamista. Islamia ei ole se, että puhuu vain uskonnollisista asioista, vaan puhuminen lapsista, yhteiskunnasta, arjesta tai muusta ns. tavallisesta on islamia niin kauan kuin puheeseen ei tule mitään islamin vastaista.

Isänmaa sitten. Vaikka emme olekaan muslimeina nationalisteja, tarkempi pohdinta saa meidät näkemään isänmaan arvon. Ajatelkaa, miten meille olisi voinut käydä? Talvisodan alkamisesta tuli juuri kuluneeksi 60 vuotta. Mehän olisimme voineet joutua Neuvostoliiton (nyk. Venäjän) vallan alle. Jihadia selittäessäni käytän usein vertausta: jokainen maa puolustautuu, jos vieras valtio hyökkää, kuten Suomi teki talvisodassa. Näin tekisi islamilainenkin maa. Suomessa reilu vuosi sitten vieraillut syyrialainen uskonoppinut sanoi, että tataarit, jotka olivat mukana talvi- ja jatkosodassa ja kaatuivat, ovat marttyyreita (shahid).

Toivotan lopuksi kaikille miellyttäviä paastokuun viimeisiä päiviä ja 'ID MUBARAK!

OIKAISU
Viime An-Nurin (10/99) sivulla 2 ollut kuva oli kääntynyt väärinpäin.