suomentanut Saida Kudia

Nykyaikaiset tutkimukset tukevat tätä lähestymistapaa, joka pitää erilaisten ihmisten luonnetta ja erilaisia ominaisuuksia sosiaalisten olosuhteiden toimintana, jossa ihmiset elävät ja jota pidetään melko itsenäisenä. Koraanista löytyy kaksi sanaa tai viittausta ihonväristä; musta (al-aswad) ja valkoinen (al-bayad). Alkusana joka viittaa pimeyteen, mustuuteen, esiintyy 10 kertaa Koraanissa. Kolmasti se merkitsee arvoa, ylhäisyyttä (al-siyada). Ensimmäinen merkitys on Yahyasta (Johannes Kastaja):

Ja enkelit kutsuivat häntä (tässä viitataan Zakariyyaan) kun hän oli rukoilemassa kammiossa (mihrab): 'Jumala antaa teille ilosanoman Yahyasta, joka tunnustaa Jumalan sanan oikeellisuuden ja on oleva ylhäinen (sayyid), pidättyvä ja hurskas profeetta.' (3:39)

Toinen maininta koskee Azizia (korkea-arvoinen egyptiläinen Yusufin (Joosef) tarinassa:

Ja he molemmat ryntäsivät ovelle (viitaten Joosefiin ja Azizin vaimoon) ja nainen repi hänen paitansa takaa, ja he löysivät tämän herran ovelta... (12:25)

Näistä esimerkeistä löydämme 'arvon' (al-siyada) tarkoittaen ylistystä, yhdessä tarkoitetaan motetta, ja kolmas kerta tarkoittaen tietä ilman ylistystä tai moitetta. Pimeys, mustuus (al-aswad) esiintyy viisi kertaa olosuhteiden kuvaelmina, mieluummin kuin luonteenomaisena piirteenä, kasvojen ilmeenä. Ja vielä, sama sana esiintyy kaksi kertaa jakeessa kuvaillen uskottomien tummenevia kasvoja Tuomiopäivänä (3:106). Viittaus tässä kohdistuu ihmisten rangaistuksen eikä heidän alkuperäiseen väriinsä. Samaan viitataan suurassa 39 jakeessa 60. Voimme lukea kahdesti kansasta heidän kuultuaan tyttölapsen syntymästä, jolloin heidän kasvonsa tummuvat:

Ja kun yhdelle heistä kerrotaan (ilmoitus) syntyneestä tytöstä, hänen kasvonsa tummenevat samalla kun hän tukahduttaa sisäisen surunsa. (16:58)

Tämä oli syrjinnän muoto sukupuolten välillä, mistä Koraani moittii pakanayhteisöjä. Ja suurassa 43:

Ja kun samankaltainen sanoma annetaan yhdelle heistä, että hänelle on syntynyt tytär, jollaisia hän väittää Armollisella olevan, hänen kasvonsa mustuvat raivosta. (43:17)

Kaksi käyttöä on jäljellä, yksi kuvailee vuoria:

Ja vuorten lomassa on valkoisia ja punaisia juovia eri vivahteina, ja toiset ovat korpinmustia. 

Tämä kirjoitus on tarkoitettu osoittamaan Jumalan Kaikkivaltiaan voimaa ja tummuus on tässä yhdistetty viittaukseen valkoisista ja punaisista maiseman osista. Kymmenes ja samalla viimeinen viittaus on yöstä:

Syökää ja juokaa niin kauan kunnes valkoinen lanka erottuu mustasta aamunkoitteessa. (12:84)

Koraanissa olevien kirjoitusten pohjalta voidaan todistaa ettei mustalla värillä ole erityismerkitystä erottamaan sitä muista väreistä. Valkeus esiintyy Koraanissa 12 kertaa seitsemässä eri muodossa. Joosefin suurassa valkeus esiintyy, kun Luojamme kertoo meille suuresta surusta, jonka Jaakob koki:

Ja hänen silmänsä muuttuivat valkoisiksi surusta. (12:84)

Kaksi kertaa valkeutta on kuvattu uskovien kasvoilla Tuomiopäivänä:

Päivänä, jona toisten kasvot ovat valkeat ja toisten mustat. Niille, joiden kasvot ovat mustat sanotaan: 'Olitko uskoton ensin uskottuasi? Maista siis rangaistusta, koska olit uskoton.' Ja ne, joiden kasvot ovat valkeat, ovat Jumalan armossa. Siellä he pysyvät'. (3:106,107)

Tässä kohden mustuus kasvoissa tarkoittaa kasvojen peittymistä suruun, ja valkeus ilon säteilyä kasvoilla. Aamun kajoa kuvataan sanoilla: "Ja syökää ja juokaa niin kauan kunnes valkoinen lanka erottuu mustasta aamunkoitteessa", jolla tässä viitataan paastokuukauden alkamiseen. Lyhyesti sanottuna Koraani ei liitä valkoista väriä mihinkään tiettyyn viittaukseen hyvyydestä tai pahuudesta eikä Koraani yhdistä valkoista mihinkään tiettyyn asemaan maailmassa. Koraanin pääperiaate on se, että kaikkien ihmisten välinen tasa-arvoisuus saa pontta vain seuraamalla Jumalan käskyjä:

Ihmiset, me olemme luoneet teidät mieheksi ja naiseksi ja tehneet teistä kansoja ja heimoja, jotta te tuntisitte kuuluvanne yhteen. Jumalan luona jalosukuisin teistä on se, joka on hurskain. Jumala on Tietävä, Tunteva. (49:13)

Koraani ei kuitenkaan tuo esiin arvoasteikkoa ihmisten kesken, miten se sitten käsittelee tätä ongelmaa?
9. Arvoasteikko Koraanissa

Vaikka voimme lukea Koraanista ihmisten välisestä samanarvoisuudesta, niin voimme lukea siitä myös seuraavan:

Me annamme teille elatuksen tässä elämässä ja Me korotamme jotkut heistä toisten yläpuolelle arvoasteikossa... (43:32)

Jotkut saattavat pitää tätä ja muita samankaltaisia tekstejä, jos niitä tutkitaan kapea-alaisesti, ristiriitaisina tasa-arvoisuuteen nähden. Asiaa tulee siten tutkia paljon tarkemmin.

Ja he sanovat: 'Miksi Koraania ei annettu jollekin kahden kaupungin suurista miehistä?' Hekö jakaisivat armoa Luojaltaan? Me jaamme heille elatuksen tässä elämässä, ja Me korotamme jotkut heistä toisten yläpuolelle arvoasteikossa, jotta jotkut heistä tekevät toisista nöyristeleviä (itselleen). Ja teidän Luojanne armo on parempi kuin heidän kokoamansa. (43:31-32)

Teksti yhdistetään kysymykseen profetiasta. Quraishilaisten joukossa olleet epäjumalanpalvojat väittivät vääräksi profeetta Muhammedille ilmoitettua Koraania. Heidän perustelunsa oli, että Muhammed ei ollut heidän johtajansa eikä hänellä ollut korkeaa asemaa tai omaisuutta. He ajattelivat, että ilmoitus voitaisiin antaa vain ylhäistä asemaa edustaville miehille, joilla oli asema ja pysyvä arvo, koska he kuvittelivat että profeetan asema oli yhteydessä rikkauksiin ja valtaan. Ja niin kauan kuin profeetan lahja oli merkki kunniasta ja ylevyydestä, niin silloin heidän mukaansa se voitaisiin myöntää vain varakkaille ja ylhäisille. Koraanilla on vastaus tähän korruptoituneeseen periaatteeseen, joka vaatii profeetan aseman ja omaisuuden välistä yhteyttä, ja jonka mukaan jumalallinen inspiraatio voidaan välittää vain rikkaille, ei köyhille eikä oikeamielisille. Koraani kumoaa tämän ajatuksen seuraavilla sanoilla: "Levittäisivätkö he Luojansa armoa?"