suom. Saida Kudia

Edellistä osaa oli vaikea katkaista. Julkaisen nyt sen lopun, jotta tämä osa jatkuisi loogisesti:

Koraani kumoaa tämän ajatuksen seuraavilla sanoilla: "Levittäisivätkö he Luojansa armoa?" Tästä imaami Ibn-Kathir kirjoittaa seuraavasti: "Tämä ei ole kiinni heistä, vaan se on kiinni Jumalasta, koska Jumala tuntee varmasti Hänen sanomansa vastaanottajat, eikä Hän paljasta sitä lukuunottamatta niitä, jotka ovat puhtaimpia ja kunnioitettavimpia ja jotka ovat soveliaimpia sydämiltään ja sieluiltaan." Tällä Ibn-Kathir tarkoitti profeettoja, olkoon rauha heidän kanssaan. Muhammed (SAAS) oli köyhä. Tästä Koraani sanoo:

Eikö Hän löytänyt orvon ja antanut tälle suojan? Hän löysi hänet vaeltelemasta ja ohjasi häntä. Ja Hän huomasi hänen olevan avun tarpeessa ja rikastutti hänet... Niinpä orpo ei sortanut. Ja hän, joka etsii (sinun apuasi) ei nuhtele. Ja Jumalasi anteliaisuudesta julista.   (93:6-11)

Perustavanlaatuinen periaate siis on, että kaikkien profeettojen on oltava Jumalan antaman kutsumustehtävän arvoisia, ja on selvää että 'Luojansa armo' mainitussa tekstissä tarkoittaa profetian tutkiskelua. Seuraava teksti on aiheuttanut paljon eri mielipiteitä:

"Me takaamme heille heidän elantonsa tässä elämässä, ja Me korotamme jotkut heistä toisten yläpuolelle arvoasteikossa..." ja tätä seuraa: "... Ja Luojanne armo on parempi kuin heidän..."

Jotkut ovat ymmärtäneet tämän jakeen sen suorassa ja kirjaimellisessa merkityksessään samoin kuin maallisten hyvien asioiden viittauksessa, sekä ihmisten välisessä erilaisuudessa, minkä tuloksena jotkut ihmisistä ovat kykeneviä harjoittamaan ylivaltaa toisten kustannuksella. Poltettuja on, olivatpa he sitä sitten yhteiskunnallisesti, taloudellisesti tai poliittisesti, kehotettu olemaan tyytyväisiä Jumalan lupaamasta armosta Tuomiopäivänä. Toiset ovat menneet pidemmälle ja sanoneet, että tämä teksti on kutsu negatiivisuuteen ja rohkaisee ihmisiä torjumaan ajatuksen työstä ja olemaan tyytyväisiä siihen mitä tahansa Jumala on heille antanut. He ovat yrittäneet tukea tätä tulkintaa suuntaamalla jakeita ja perimätietoja, joiden mukaan ihmisiä yhytetään luopumaan maallisista asioista ja olemaan tyytyväisiä vähään mukaan lukien myös seuraavat jakeet:

Ja jos ihmiskunta ei olisi tullut (yhtäläisiksi ihmisiksi), niin Me olisimme antaneet heille, jotka eivät uskoneet Armolliseen (Jumalaan), kultaiset katot taloihinsa ja hopeiset tiet, joissa he voisivat kulkea; Ja hopeiset ovet taloihinsa, ja (hopeiset) sohvat, joille he voivat paneutua makuulle, ja (toisia esineitä) kaunistukseksi. Mutta kaikki on vain (väliaikaista) ennaltamääräämistä tulevasta elämästä. Ja Tuonpuoleinen Luojan kanssa on oikeamielisille.   (43:33-35)

Jotkut kirjoittajat ovat luoneet tästä teorian, jonka he esittävät kuuluvan islamiin, että epätasa-arvoisuus ja etuoikeus muodostavat uskonnon todellisen perustan. Kun tämä periaate myönnetään, se on avoinna kaikille sorron puolustamiseksi ihonvärin, taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman perusteella sanomalla, että se on Jumalan tahto. Seuraavaksi voimme tarkastella tekstiä kahdesta kulmasta. Ensiksi, syyn - ilmoituksen syyn - näkökulmasta, ja toiseksi, yleisen aikomuksen ja ikuisen, tekstistä johdetun ikivihreän opetuksen näkökulmasta.

Jumala kieltää kaikenlaisen yhteyden materiaalisen hyvinvoinnin ja profeetan arvoasteikon välillä. Profetiaa kutsutaan tässä armoksi (rahma), ja Jumala on se, joka levittää sitä. Voidaan miettiä vielä, mitä tarkoitetaan "korottamisella" profeettojen arvoasteikossa kysymyksessä olleet ihmiset kantoivat vastuunsa vakaumuksella, uhrautumalla ja rohkeudella; he kantoivat taakkansa kehottamalla ystäviään oikeudenmukaisuuteen ja veljelliseen rakkauteen. Tästä Profeetta sanoi: Olen todistaja, että Sinä olet yksi Jumala, ei Sinulla ole vertaista, ja kaikki jotka kaatuvat edessäsi ovat veljiä... jotta toiset voivat tehdä toisista nöyriä (itselleen)." Toisin sanoen tuloksena oli, että jotkut nöyryyttivät toisia, ja rikkaat muuttuivat röyhkeiksi oikeamielisiä miehiä kohtaan, jotka olivat seuranneet Profeettaa, ja solvasivat heitä. Menkäämme takaisin tekstiä edeltäviin jakeisiin samasasa suurassa, jossa Jumalan sanat kuuluvat:

"Ja niin on aina ollut ettemme lähettäneet mihinkään kaupunkiin tiettyyn suuntaan Varoittajaa ennen sinua, ja Me seuraamme heidän jalanjäljissään." Heidän Varoittajansa sanoi: "Mitä! Vaikka toisin teille paremman johdatuksen kuin sen mitä isänne seurasivat?" He sanoivat: "Totisesti me emme usko minkä olet meille lähettänyt." Niinpä Me rankaisimme heitä. Varokaa siis sitä mikä oli niiden loppu, jotka torjuivat (profeetat!)   (43:23-25)

Jokainen voi saada voimansa työhön tästä perustavanlaatuisesta uskosta Jumalaan. Sen avulla voimme uskoa elämämme Jumalan palvelukseen ihmisen palvelemisen kautta - kaikkien ihmisten kautta - tekemättä eroa.

"Jumalan sana seuraa Hänen Lähettiläänsä työtä ja niitä, jotka uskovat... Ja Hänen armonsa on parempi kuin se, minkä he saavat aikaan..." Tässä teksti tarkoittaa Profeetan päämäärää kehottaa ihmisiä kuuntelemaan Jumalaa ja johdattaa elämänsä tapaan, joka on sopusoinnussa ihmisen arvokkuuden kanssa - kaikkien ihmisten. Kärsivällisyys on parempi ihmisen kohdatessa pahuutta kuin maallinen rikkaus, jota toiset ovat saavuttaneet valta-asemassa ollessaan ja jota he ovat käyttäneet aseena kukistaessaan lähimmäisiään.

Ihmiset yhdistivät tai yrittivät yhdistää vaurautensa Jumalan sanomaan, ja ihmettelivät, miten Koraani oli ilmoitettu miehelle, joka oli heille vilpitön, uskollinen ja erinomainen luonteeltaan, mutta jolla ei ollut vaurautta eikä hän osoittanut minkäänlaista materiaalista kiinnostusta yhteiskuntaa kohtaan. He ajattelivat miten he voisivat kuunnella miestä, joka ei ollut heidän johtajiaan, vaikka hänellä oli suuri moraalinen selkäranka.

Tätä seuraa Jumalan sanat:

"Me annamme heille heidän elantonsa." Tätä on tutkittava kokonaisena, kokonaisen ihmiskunnan tasolla kaikkine sen luonnonvaroineen ja ihmisen voimavaroineen. Huomaamme itsemme tarkastelemassa räikeää maailman maanosien eri kansojen välistä epätasa-arvoisuutta luonnonvaroissa. Ja jos me esimerkiksi käännämme kartan osoittamaan maailman luonnonvaroja rikkaudessa ja voimassa, kuten kulta, hopea, kupari, öljy tai uraani, huomaamme joka puolella epäsäännöllisen jakauman. Sama koskee vuoria, vesiputouksia, maan hedelmällisyyttä, kasvillisuutta ja ihmisiä, kaikki vaihtelevat maasta maahan ja maanosasta maanosaan. Ja on kiistämättä totta, että elämä tarjoaa laajemmat mahdollisuudet rikkaampien alueiden asukkaille kuin syrjäisten alueiden asukkaille, jotka on katkaistu pois nykyisestä sivilisaatiosta. Mutta Koraanissa ei missään sanota, että ihmisten on pakko kumartaa tätä asiaintilaa. Päinvastoin, kyse on levittämisestä, minkä heidän odotetaan saavuttavan yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden hengessä. Kun kaikki ihmisten suhteet perustuvat oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten veljeyteen, niin silloin heidän väliset erilaisuutensa häviävät. Mutta jos he pysyttelevät etuoikeuksien ja millaisen tahansa syrjinnän pohjalla, syntyy luokkajakoa ja epäoikeudenmukaisuuden teot lisääntyvät. Imaami al-Zamakhshari sanoi Koraanin kommentaarissaan seuraavasti:

"Jumala on jakanut elannon ja hyödyt. Ihmiset sortuvat syntiin niiden vääränlaisen vastaanottamisen vuoksi - toisin sanoen, torjumalla sen minkä Jumala on määrännyt sen kustannuksella mitä Hän ei ole määrännyt."

Sarja jatkuu...