Referoiden suomentanut Aisha

Lähde: engl.kiel. käännös Islamic Ethics. Alkuperäisteos Abu Sa'id Muhammed Hadimin Barika, julk. v. 1868

Paheet aiheuttavat ihmiselle vahinkoa tässä ja tulevassa elämässä. Niiden välttämistä kutsutaan hurskaudeksi (taqwa). Hurskaus on kaikkein arvokkainta jumalanpalvelusta. Jonkin asian koristelemista edeltää aina sen puhdistaminen liasta ja tahroista. Ihmisen on samalla tavoin puhdistettava itsensä synneistä ennen kuin hän voi odottaa minkäänlaista hyötyä tai palkkiota (thawab) palvontatöistään. Hurskaus on kaikkien hyveiden perusta; siihen on pyrittävä ankarasti ja kehotettava toisia samaan. Vain se voi mahdollistaa rauhanomaisen elämän maailmassa ja ikuisen siunauksen tuonpuoleisessa.

Paheet aiheuttavat sairautta hengellisessä sydämessä. Niiden lisääntyminen voi johtaa hengelliseen kuolemaan. Epäusko (kufr), joka on suurin kaikista paheista, on hengelle kuolettavinta myrkkyä. Monet uskonnottomat sanovat: "Minun sydämeni on puhdas", mutta nämä ovat tyhjiä sanoja, sillä kuollut sydän ei voi olla puhdas. Henkilön, jolta puuttuu usko, hyvistä teoista ei ole hänelle mitään hyötyä tuonpuoleisessa. Epäuskoa on monenlaatuista; pahinta niistä on shirk, monijumalaisuus, eli olentojen tai asioiden nostaminen palvottaviksi Allahin rinnalle. Koraanissa ja haditheissa shirkin käsitettä käytetään usein tarkoittamaan kaikkea epäuskoa. Epäjumalanpalvojat - ja kaikki epäuskoiset - tulevat palamaan helvetissä ikuisesti, sillä Allah ei milloinkaan anna heille anteeksi.

Bida'an eli uskonnollisiin innovaatioihin uskominen on epäuskon jälkeen toiseksi vakavin hengellinen sairaus. Kolmas on synnin tekeminen, siis syntien välttämisestä luopuminen. Vain Allahin armo ja toisten uskovien esirukoukset voivat pelastaa rangaistukselta ihmisen, joka ei asianmukaisesti kadu syntejään ja pyri parannukseen. Profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: "Tulee aika, jolloin ihmiset eivät piittaa ansaitsemansa rahan laillisuudesta (halal)." Sekä; "Tulee aika, jolloin islamin noudattaminen on yhtä vaikeaa kuin tulipallon piteleminen paljain käsin." Kaikkien kiellettyjen asioiden (haram) sekä voimakkaasti epäsuotavien asioiden (tahrim al-makruh) välttäminen on hurskautta. Pakollisten velvollisuuksien (fard) ja voimakkaasti suositeltujen toimintojen (wajib) suorittamatta jättäminen on kiellettyä (haram). Ne, jotka laiminlyövät islamin 1) uskoa (itiqad) 2) etiikkaa (akhlaq) ja 3) tekoja (amal) koskevia ohjeita, tulevat saamaan rangaistuksen. Esimerkiksi viiden päivittäisen rukouksen laiminlyöminen ja naisten itsensä peittämättä jättäminen ovat vakavia syntejä.

Seuraavien ruumiinosien tiedetään usein suorittavan syntejä: hengellinen sydän, korvat, silmät, kieli, kädet, vatsa, sukupuolielimet ja jalat. Tämän ja tulevan maailman onnea tavoittelevan ihmisen on estettävä näitä elimiä suorittamasta kiellettyjä tekoja. Synnistä pidättäytymisen on muodostuttava hengellisen sydämen (qalb) luonnolliseksi olotilaksi. Tämän asteen saavuttava ihminen on Allahia pelkäävä (muttaqi) ja hurskas (salih). Hurskaat henkilöt saavuttavat Allahin hyväksynnän ja tulevat Hänen ystävikseen (wali= läheinen).

Ihminen, jonka on taisteltava hurskautensa säilyttämiseksi, ei ole vielä saavuttanut Allahin ystävän astetta, sillä tämä vaatii hengellisen sydämen puhtautta - niin, että se on tottunut synnittömyyteen. Sydämen puhdistuminen edellyttää islamin sääntöjen tottelevaista noudattamista. Islam koostuu kolmesta osasta: tiedosta ('ilm), käytännön teoista (amal) ja vilpittömyydestä (ikhlas). Eli: 1) fardia, sunnaa, wajibia, haramia ja makruhia koskeavan tiedon oppiminen 2) tiedon mukainen toiminta ja 3) kaikkien asioiden tekeminen ja tekemättä jättäminen puhtaasti ja ainoastaan Allahin tähden. 
Jatkossa, in sha'a Allah, käsittelemme syntejä, joista sydämen on puhdistuttava: näitä ovat pahat tavat, epäeettinen käytös ja moraalittomat teot.