PÄÄKIRJOITUS
Isra Lehtinen
Suomalainen islam on ollut asia, jota me suomalaiset muslimit olemme
käsitelleet eri yhteyksissä. Mutta suomalaisena muslimina olo ei tarkoita eikä se saa
tarkoittaa, että meissä ei tapahdu uskontunnustuksen jälkeen minkäänlaista muutosta,
vaan pysymme sam anlaisina kuin ennen.
Jos kerran kutsumme itseämme muslimeiksi, on meidän oltava ensi sijassa
muslimeita. Huivin voi jättää kietomatta päähän, jos ei muslimiksi tultuaan pyri
pääsemään eroon epäislamilaisesta käyttäytymisestä. Itse asiassa
suomalaisuuteenkaan ei - ainakaan minun mielestäni - kuulu sellaiset huonot tavat kuten
tervehtimättä tai kiittämättä jättäminen.
Ainakin sellaisissa piireissä, joissa vielä käytöstavat ovat
kunniassa, myös anteeksipyytäminen kuuluu tapoihin.
On kummallista, miten suomalainen muslimi ottaa mallia
maahanmuuttaja-muslimeilta. Heillä on meille paljon opetettavaa, esimerkiksi toisten
auttaminen ja vieraanvaraisuus. Mutta usein käy niin, että suomalainen muslimi ottaakin
syntyperäisiltä muslimeilta vain sellaisia piirteitä, joissa heilläkin olisi hiomisen
varaa. Opimme rikkomaan lupauksia, myöhästelemään, karttamaan vastuuta lauseen
"minä unohdin" taakse. Kun tähän liittää suomalaisuuden negatiiviset
piirteet, ei sekoitus ole kovin islamilainen.
Itsekkyys on niitä asioita, jotka ovat nyky-Suomessa nousseet
keskeisiksi. Liian moni täällä ajattelee "minua ja minun
tarpeitani/elämääni". Tällainen on kuitenkin islamin hengelle vierasta. Silti
itsekkyyden rikkaruoho pyrkii rehottamaan suomalaisten muslimien kukkapenkissäkin. Miksi?
Miksi puhumme toisista muslimeista sanoilla "sisko tai veli"?
Onhan islamissa uskonsisaruus/-veljeys, mutta se myös velvoittaa. Jos emme kerran pidä
toisistamme huolta, ole mukana toistemme iloissa/suruissa, auta toisiamme, pidä heille
antamiamme lupausia ja täytä kaikkia velvollisuuksiamme heitä kohtaan, miksi kutsumme
heitä siskoiksi tai veljiksi?
Entä miksi seuraamme länsimaisen yhteiskunnan tapoja sokeasti, vaikka ne
olisivat islamin arvoja vastaan. Otanpa esimerkkinä da'wan (kutsu islamiin). Sitä
tehdessä tulee toki ottaa huomioon kuulijan viitekehys. Mutta onkopakko mennä liian
pitkälle? Jos läntinen yhteiskunta on nostanut ihmisen ulkonäön yhdeksi keskeiseksi
kriteeriksi, ei kai meidän pidä alkaa miettiä kenen kasvot tai vartalo sopivat da'waan.
Allah on meidät luonut eivätkä kaikki ole yhtä kauniita. Toisaalta, kauneus on
katsojan silmissä. Onhan se hyvä, ettei muslimien julkisuuskuva muodostu paksukaisten
armeijasta, mutta älkäämme ampuko yli!
Islamilaiset arvomme ovat tai niiden tulisi olla, että uskomme on
tärkein ominaisuutemme eikä ajattelevilla ja toimivilla ihmisillä oleaikaa eikä halua
juosta katoavan kauneuden ja sen muuttuvien ihanteiden perässä!
Ylös
TAPAHTUMIA
SUOMENKIELINEN OPETUS NAISILLE JA MIEHILLE YHDYSKUNNAN MOSKEIJASSA
keväällä 1999
Os. (Ainakin 31.3. saakka, tarkista asia lähempänä) Vilhonkatu 4
ISLAMIN PERUSKURSSI 2 jatkuu
Itsenäinen jatko viimesyksyiselle peruskurssille
Suunnattu sekä muslimeille että islamista kiinnostuneille
Aika: klo 15.00,
Joka toinen sunnuntai seuraavasti:
14.3. MUSLIMIN ELÄMÄNKAARI
28.3. ISLAMIN USKONKAPPALEET
11.4. ISLAMIN SUHDE EI-ISLAMILAISIIN YHTEISÖIHIN
25.4. ELÄMÄN TARKOITUS JA MITEN TULISI ELÄÄ
9.5. ISLAM JA TIEDE
- myös mitä ovat FIQH ja SHARI'A
Kurssin vastaava:
tiedottaja Isra Lehtinen p. 4582 508
Lastenhoito järjestetty, h. 5 mk!
***
16.5.99 järjestää Suomen Islamilainen Yhdyskunta SEMINAARIN
suomalaisille muslimeille. Luennoitsijaksi on lupautunut syksyltä -97 tuttu Ruqaiyyah
Maqsood Englannista! Tarkempi ohjelma myöhemmin!
SUOMALAISTEN MUSLIMIEN ILLANVIETTO
Aika: 15.4.99 klo 17-21
Paikka: Kulttuurikeskus Caisa, vanha puoli,
Kaisaniemenkatu 6 B, kokoushuone
Islamin tutkija, fil.tri Irmeli Perho on lupautunut pitämään meille
luennon.
- Nyyttärit!
Illan tarkempi ohjelma lähempänä (toivattavasti saamme toimitettua ensi
An-Nurin ajoissa) tai soitelkaa huhtikuun alussa Isralle p. 4582 508. (Iltaan tulisi
ilmoittautua).
***
MUSLIMINAISTEN JA -LASTEN KERHO
Jatkuu joka toinen lauantai, parittomilla viikoilla!
Aika.: Klo 12 - 13.30
Paikka: Kulttuurikeskus Caisassa, (vanha puoli),
kokoushuone,Kaisaniemenkatu 6 B
Vakikävijät: Ilmoittakaa, jollette pääse mukaan!
Uudet: Tervetuloa, ilmoittautukaa vain!
Yhteyshenkilö: Isra Lehtinen p. 4582 508
***
KRISTITTY-MUSLIMINAISTEN KESKUSTELUKAHVILA kerran kuussa
Kulttuurikeskus Caisassa, Kaisaniemenkatu 6 B, kokoushuone
Seuraavasti:
23.3. ti klo 10 - 12
20.4. ti klo 10 - 12
18.5. ti klo 10 - 12
Lastenhoito järjestetty!
Järj. Suomen Islamilainen Yhdyskunta ja Tuomiokirkko-seurakunta
Ylös
JIHAD KORAANISS
Ali Haydar
Sanaa jahada käytetään usein Pyhässä Koraanissa, mutta tuttu muoto
jihad löytyy vain neljästä kohdasta (9:24, 22:78, 25:52-53 ja 60:1). Ne riittävät
kuitenkin selittämään pyhäksi sodaksi kutsutun jihadin todellisen merkityksen
uskovalle. Koraani on muutenkin Jumalan viimeinen ilmoitus ihmiselle. Sitä pitäisi
nimenomaan lukea ja tutkia, jotta tietäisimme Jumalan tahdon. Perimätietoa, niin kallis
kuin se onkin sydämemme kaivatessa Profeetan esimerkkiä, on pidettävä toisarvoisena,
puhumattakaan hyvien ihmisten tekemistä (Koraanin) selityksistä. Jumalan Sana on kaikki
kaikessa. Siksi pohdimme pyhä sota-aihetta sen valossa.
Ensimmäinen jihadia käsittelevä kohta on K. 9:24.
Sano: "Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, omaisenne,
hankkimanne omaisuus ja kauppa, jonka pysähtymistä pelkäätte, sekä asunnot, joihin
olette mieltyneet, ovat teille rakkaampia kuin Jumala ja Hänen lähettiläänsä ja
taistelu Hänen asiansa puolesta, niin odottakaa, kunnes Jumala tulee ja sanoo sanansa.
Sillä Jumala ei pidä uppiniskaisista."
Usein kuulemme syyttäviä ilmaisuja jihadista kristittyjen ja
nimikristittyjen suusta. Kuitenkin tuntuu selvältä, että ilmoitus jihadista
viittaisikin Evankeliumiin. Matt. 19:29: "Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai
veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni
tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän."
Evankeliumissa on selvempiä sodan ilmaisuja kuin Koraanissa. Matt. 10:34: "Älkää
luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan
rauhaa, vaan miekan."
Vanhassa Testamentissa Saul menetti kruunun laiminlyömällä
sodankäynnin; ja Jumala valitsikin kuninkaan, joka oli Jumalalle mieleinen, sellaisen,
jonka kädet olivat sodan verellä tahratut. (1 Samuelin kirja 15:10-23; 1 Aikakirja
22:8). Raamatun ilmaisut ovat rajuja ja taitavat vaatia selitystä. Sellaiset ilmaisut
ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen, että kristinusko on kautta historiansa mennyt
miekalla eteenpäin.
Koraanin ilmaisut ovat maltillisempia. Edellämainitussa kohdassa meille
ilmoitetaan minkä on oltava meille rakkain. Se "pyhä kolminaisuus", joka
vaatii sydämemme, on "Jumala, Hänen Lähettiläänsä ja taistelu Hänen asiansa
puolesta." Tämän Koraanin jakeen mukaan jihad on välttämätön velvollisuus. Se
ei ole jotakin, joka saattaa tulla kohdallemme. Tulemme rakastamaan pyhää
"sotaa" Jumalan ja Hänen Lähettiläänsä jälkeen. Tulemme rakastamaan
pyhää sotaa enemmän kuin perhettämme ja omaisuuttamme. Muuten olemme uppiniskaisia.
Pyhä "Sota" on siis elintärkeä asia islamin sydämessä.
Mutta mikä se on? On paras saada taistelusuunnitelma ennen kuin rupeamme sotaan. Seuraava
jae antaa vastauksen tähän järkevään kysymykseen.
K. 22:78:
Kamppailkaa Jumalan tiellä ponnistellen, niin kuin Hänen arvonsa
velvoittaa. Hän on teidät valinnut eikä ole uskontoonne asettanut teille mitään
ylipääsemätöntä, vaan antanut teille isänne Abrahamin uskon. Hän on kutsunut teitä
muslimeiksi jo aikaisemmin ja myöskin tässä Koraanissa, jotta Sanan julistaja nyt olisi
todistajanne ja te todistaisitte
ihmissuvusta. Siksi suorittakaa rukouksenne ja antakaa säädetyt almut ja
pysykää lujasti Jumalassa. Hän on teidän suojelijanne. Mikä oivallinen suojelija ja
mikä oivallinen auttaja!
Tämä jae määrittelee tarkkaan mitä pyhä "sota" on. Se on
ponnistelua Jumalan tiellä. Siihenkin kuuluu kolme asiaa. Ensimmäinen on suorittaa
rukoukset. Toinen on antaa säädetyt almut. Kolmas on pysyä lujasti Jumalassa. Jos
pohdimme näitä asioita hetken, huomaamme, että nämä ovat juuri ne vaikeimmat asiat
islamissa. Rukousten suorittaminen vaatii päivittäistä kilvoittelua. Rukoushetket
ikään kuin tulvivat yli aikataulumme. Ne kasaantuvat helposti. Illalla suorittamatta
jääneet rukoukset painavat raskaasti. Rukous vaatii kokoaikaista seurantaa. Pyhän
"sodan" ensimmäinen taipale ei ole helppo. Kristityt tutkijat usein sanovat,
että islam on helppo tie. Sellaiset ihmiset eivät ole itse ponnistelleet opetellakseen
arabiankielistä Koraania sen verran, että rukouksissa saa tehtyä pieniä vaihteluita.
He eivät ole seuranneet kellonaikoja, jotka muuttuvat huimasti vuodenajasta toiseen. He
eivät ole kohdanneet epätoivoisina rästirukousten tornia. Eipä silti, vaikka rukoukset
olisivat kaikki siivosti kohdallaan, kukapa tietää ovatko ne olleet koko sydämestä
lähtöisin. Ovatko ne olleet Jumalan kunnian arvoisia? Vaikka islamissa ei olisi muuta
velvollisuutta kuin rukous, se ei olisi helppo tie.
Almujen antaminen onkin monelle helpompi kuin rukous, mutta sekin on
ihmisen sydämelle vaikeaa. Nykyihminen ei varmaankaan tee poikkeusta siinä, että hän
rakastaa omaisuuttaan ....... Hengellisyys on hyväksyttävissä niin kauan kuin se ei
koske rahakukkaroa. Toisaalta ihminen helposti yrittää ostaa Jumalan hyväksymisen.
Saattaa tulla mieleen, että Jumala palkitsee minut hyvin, kun annan zakat'n, almut, niin
kuin on käsketty. Se, joka antaa almut palkinnon takia tai jopa rangaistuksen pelossa,
saattaa olla puutteellinen aikomuksessaan eli niyyassa. Silloin koko asia on pilalla.
Pyhä sota ei tässäkään ole leikin asia. Se on vakava asia ja vaatii
valveutuneisuutta. Se onkin nimenomaan pyhää sotaa.
Kolmas asia on Jumalassa pysyminen. Mitä se mahtaisi tarkoittaa? Jumala
on Yksi, ilman rajoja. Ei ole olemassa paikkaa Jumalan ulkopuolella, koska puolia ei ole
olemassa. Ei ole sitä, joka olisi Jumalan ulkopuolella, sillä silloin olisi joku toinen
Jumalan lisäksi. Raamattukin sanoo "että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat
hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään
meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme..." Apt. 17:27-28.
Uskon, että Jumalassa pysyminen tarkoittaa muuta. Se tarkoittaa, että
muistamme Jumalan kun teemme päätöksiä. Teemme jatkuvasti päätöksiä ja monet
niistä tuntuvat pieniltä, mutta juuri niistä pienistä päätöksistä koostuu
elämämme. Suuri tekijä päätöksenteossa voi hyvinkin olla sukulaiset, omaisuus tai
kunnia. Tuskin voimme paeta näitä tekijöitä kokonaan, ja tuskin se olisi
toivottavaakaan. Mutta kun tietoisesti annamme Jumalalle etusijan, nämä muut tekijät
sijoittuvat luonnollisesti oikeaan paikkaansa. Sekin on jatkuvaa taistelua, pyhää
"sotaa".
Siis pyhä sota on Koraanin mukaan määritelty hyvinkin tarkkaan. Pyhä
sota on kolmas kolmesta, joita meidän tulee rakastaa yli kaiken: Jumala, Hänen
Lähettiläänsä ja pyhä sota. Pyhä sota koostuu kolmesta asiasta: rukous, almut ja
Jumalassa pysyminen.
Jos joku ajattelee, että pyhä sota on jotakin muuta kuin edelliset
seikat, niin seuraava jae (22:78) antaa siihen vastalauseensa:
Hän on teidän suojelijanne. Mikä oivallinen
suojelija ja mikä oivallinen auttaja!
Jos käymme Koraanin mukaista pyhää sotaa, niin Jumala tulee olemaan
meidän suojelijamme, ja mikä oivallinen suojelija ja auttaja Hän onkaan. Perimätiedon
mukaan Al-Mahdi ilmestyy, kun käymme pyhää sotaa, mutta ilman muita aseita kuin huuto
"Allahu akbar". Jos ette usko sen huudon olevan voimakas ja vaikutusvaltainen,
yrittäkää huutaa sitä Mannerheimintiellä keskellä päivää. Taatusti jotakin
tapahtuu.
K. 25:52-53:
Älkää siis suostuko uskottomiin, vaan taistelkaa kaikin voimin heitä
vastaan. Juuri Hän pitää erillään kahdenlaiset vedet. Toinen on makea, janoisia
virkistävä vesi, toinen taas suolainen ja katkera, ja kummankin välille Hänon
asettanut aitauksen ja ylipääsemättömän esteen.
Se, joka rakastaa Jumalaa, Hänen Lähettilästään ja pyhää sotaa yli
kaiken, muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi. On olemassa ylipääsemätön este hänen ja
niiden ihmisten välillä, jotka rakastavat muuta. Siksi Koraani sanoo: "Älkää
siis suostuko uskottomiin, vaan taistelkaa kaikin voimin heitä vastaan." Raamattu
mainitsee tämänkin asian. Ef. 6:12: "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa
vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia
maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."
Yhteiskunta, jossa elämme, vihaa Jumalan tietä. Se ei ymmärrä sitä.
Se yrittää väittää, että tie on ahdasmielinen, ihmiskuntaa halveksiva, naista
sortava ja kaikkea muuta. Vaikka tässä maassa onkin monin paikoin hyvää ja islamin
mukaista lainsäädäntöä, sekä kansa että hallitus toimivat Jumalan lakia ja sitä
noudattavia vastaan. Monessa asiassa kuten pukeutumisessa, ruokavaliossa ja rukouksesssa
työpaikalla kuulemme jatkuvasta taistelusta. Joudumme taistelemaan kynän pyhää sotaa,
pyhää sotaa demokraattisin keinoin. Pitäisi kai jopa lahjoa ja mielistellä
vaikutusvaltaisia ihmisiä joka tasolla. Rukous, islamilainen suhtautuminen rahan, ja
Jumalan ohjeiden huomioonottaminen on varsin vastenmielistä monelle. Joudumme tosiaan
taistelemaan päivittäin hallituksia ja valtoja vastaan.
Moni suomalainen kristitty tai nimikristitty pelkää ja vihaa meitä.
Usein hän pukee pelkonsa ja vihansa kuuluisaan ilmaisuun islamin pyhästä sodasta. Mutta
todellisuudessa hän pelkää ja vihaa itseään. Hänet on kasvatettu kovaan kilpailuun,
todelliseen raakaan sotaan. Islamin pyhä sota voisi vapauttaa hänet sellaisesta.
K. 60:1
Te, jotka uskotte, älkää pitäkö Minun ja omia vihollisianne
ystävinänne. Tarjoatteko heille rakkautta, vaikka he ovat jo kieltäneet totuuden, joka
on tullut heidän osaksensa; ovat karkottaneet sananjulistajan samoin kuin teidät
itsennekin sen tähden, että uskotte Jumalaan, Herraanne. Jos lähdette retkelle lujasti
taistellen Minun asiani puolesta ja etsien Minun mielisuosiotani, osoitatteko silloin
heille ystävyyttä? Minä tiedän, mitä salaatte ja mitä ilmaisette, ja jokainen
teistä, joka tekee niin, on eksynyt oikealta tieltä.
Viimeinen kohta pyhästä sodasta ilmaisee yllättävän asian.
Kristillisessä taustassamme olemme tottuneet kuulemaan, että kaikkia on rakastettava.
Tulemme siunaamaan vihollisiamme ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jokainen on varmasti
kokenut juuri päinvastaista ei ainoastaan yksityisten ihmisten puolelta, vaan myös
kristinuskon virallisten edustajien puolelta.
Kysymys tässä jakeessa on asenteesta. Meitä pakotetaan sellaisiin
tilanteisiin, jotka vaikeuttavat elämäämme. Kuulemme heti jos valitamme oloistamme,
että kristitty kärsii muslimimaassa enemmän, ikään kuin Suomessa olisi oikeutettua
kohdella meitä epäoikeudenmukaisesti ja jopa laittomasti sen vuoksi. On tavallaan pakko
odottaa, kunnes kaikki epäkohdat maailmassa on voitettu ennen kuin voi itse toimia
oikeudenmukaisesti.
Muslimit, jotka ovat asuneet monta sukupolvea Suomessa ovat monessa
suhteessa menettäneet pyhä sota-asenteen. He haluavat kiihkeästi, että suomalaiset
kristity pitäisivät heitä ystävinään. On varmasti totta, että rakentamalla
positiivisia suhteita toimimme enemmän Jumalan lain puolesta kuin huutamalla ja
tappelemalla. Tällaisten suhteitten rakentaminen onkin eräänlaista pyhää sotaa.
"Jos lähdette retkelle lujasti taistellen Minun asiani puolesta ja
etsien Minun mielisuosiotani, osoitatteko silloin heille ystävyyttä?" Pyhän sodan
viimeinen luonteenpiirre on siis tämä asenne. Kenen mielisuosiota etsimme, Jumalan vai
toisten ihmisten? Pyhää sotaa on olla piittaamatta yleisestä mielipiteestä. Se on
etsiä Jumalan mielisuosiota. Se vaatii sitä, että lujasti taistelemme Jumalan asian
puolesta ensin omassa elämässämme ja sitten yhteiskunnassa, jossa aumme.
Loppujen lopuksi pyhä sota tarkoittaa Jumalan rakastamista yli kaiken.
Miten voimme rakastaa Jumalaa? Kukaan ei pysty näkemään Jumalan kasvoja. Jumala on yksi
ilman rajoja. Hänestä ei voi heijastaa valoa, että näkisimme mitään hahmoa. Jumala
on yksi ilman rajoja. Hän on siis kaikkialla. Ei ole paikkaa, missä Hän ei olisi. Hän
on lähempänä kuin kaulavaltimomme. Pyhää sotaa on nähdä Jumalan jäljet kaikkialla
ja rakastaa Häntä yli kaiken, jopa yli omien näennäisten etujemme. Pyhä sota.
Rohkenemmeko siihen?
Ylös
RUKOUKSESTA
Lyhentäen ja muokaten suomentanut Aisha
Al-Ghazalin teoksesta Ihya' 'ulum-ud-din
Rukoile nöyrin mielin. Allah sanoo: "Rukoile muistaaksesi Minua.
Tarkkaavaisuus on hajamielisyyden, "poissaolon" vastakohta. Jos mieli harhailee,
rukouksen ei voida sanoa tapahtuneen Allahin muistamiseksi. Profeetta (SAAS) sanoi
"Monet rukoilijat eivät rukouksillaan saavuta muuta kuin väsymystä ja
vaivannäköä. Tällä hän tarkoittaa varomattomien ihmisten rukouksia." Profeetta
(SAAS) sanoi myös: "Rukoilevan ansioksi kirjoitetaan vain se, mitä hän
rukouksestaan ymmärtää." Ja: "Monien rukoilijoiden ansioksi kirjoitetaan
rukouksesta vain kuudes- tai vain kymmenesosa." Toisin sanoen, vain ymmärtäen ja
tarkkaavaisesti lausuttu rukous on ansiokas. Jos rukous on pelkkää kielen liikuttamista,
se on hyödytön. Sufiyan Saori sanoi: "Vailla jumalanpelko lausuttu rukous valuu
tyhjiin. Pyhimys Abdul Wahed sanoi: "Rukouksesta hyväksytään vain nöyrin mielin
toimitettu osa. Mielen vilpittömyydestä riippuu rukouksen eloonjääminen.
Rukoilijan nöyryys ja tarkkaavaisuus merkitsevät, että liike ja sanat
yhdistyvät hänen mielessään, eikä mielessä saa olla muita ajatuksia. Kun mieli
keskittyy vain yhteen asiaan, se on vilpitön ja läsnäoleva. Jollei mieli ole mukana
rukouksessa, se huolehtii maallisista asioista. Rukoilijan on ymmärrettävä selkeästi,
että rukous on astinlauta tuonpuoleiseen, joka kestää ikuisesti. Tarkkaavaisuus ja
keskittyminen saavutetaan vain, jos nykyinen elämä ja maailma käsitetään
hetkellisiksi ja merkityksettömiksi.
Rukouksen sanojen merkitys on käsitettävä ja äly on valjastettava
niiden täyteen ymmärtämiseen. Jumalan kunnioittaminen on mielentila, joka riippuu
kahdesta asiasta. Ensimmäinen on tieto Jumalan kunniasta. Toinen on ihmisen oman
avuttomuuden ja vähäpätöisyyden tajuaminen. Näistä tekijöistä syntyvät nöyryys,
vaatimattomuus ja jumalanpelko, joiden ansiosta Jumalan kunnia asettuu mieleen.
Jumalanpelko kumpuaa Hänen voimansa, palkkioittensa ja rangaistustensa
tuntemisesta. Tiedä, että Hänen valtiutensa ei olisi vähentynyt hiukkaakaan, vaikka
Hän olisi tuhonnut kaiken menneen ja nykyisen. Ymmärrä, että vaikeudet, joita Hän
antoi profeetoilleen ja ystävilleen, ovat erilaisia kuin kuninkaitten ja keisareitten
koettelemusket. Mitä suurempi on Jumalan tuntemus, sitä suurempi myös jumalanpelko.
Myös toivo kuuluu rukoukseen. Se syntyy lujasta uskosta Jumalan
armeliaisuuteen ja lahjoihin, Hänen luomistyönsä tuntemisesta ja Paratiisin
muistamisesta.
Allah sanoi Moosekselle: "Kun haluat muistaa Minua, tee se siten,
että jäsenesi vapisevat, että rakastat Minua rukoillessasi ja lepäät sen jälkeen
tyytyväisenä. Kun muistat Minua, pidä kielesi mielesi takana. (--) Olen vannonut itseni
kautta muistavani häntä, joka muistaa Minua." Ihmisen anteeksisaaminen tulevassa
maailmassa riippuu hänen mielensä ominaisuuksista; vain luja, vilpitön ja turmeltumaton
mieli kohtaa pelastuksen.
Rukoile paikassa, jossa silmäsi eivät viekoittele mieltäsi
keskittymisestä. Pyhimykset tapasivat rukoilla pimeissä, tyhjissä ja kapeissa
huoneissa. Rukoilevan mieleen pyrkii se, mitä hän rakastaa: jos rakastat jotain muuta
kuin vain Allahia, et vapaudu harhailevista ajatuksista. Kerran Hadra Abu Talha rukoili
kauniissa puutarhassaan, joka miellytti häntä niin paljon, että hän unohti
suorittamiensa rakat'ien määrän. Profeetta (SAAS) neuvoi häntä lahjoittamaan
puutarhansa pois ja poistaman näin häiriön alkusyyn. Rukoileva voi hetkellisesti
onnistua sulkemaan maallisen kiintymyksen kohteet mielestään, mutta ne palaavat aina
takaisin kuin pesivät varpuset puuhun. Varpusten melu ei lakkaa ennen kuin puu on
kaadettu. Kiintymys maallisiin asioihin on kaikkien ajatusten juuri ja kaikkien menetysten
alkusyy, josta on luovuttava mielenrauhan saavuttamiseksi - muutoin rukousten maku jää
tuntematta.
Toinen osa ensi numerossa.
Ylös
AJATELMA
Nimim. Naismuslimi
Allahu akbar, allahu akbar...
Miten tämä minuun liittyy?
Islam! Miksi juuri islam -
maailman kaikista uskonnoista?
Siksi, että islam on ainoa oikea uskonto
ja siitä löysin vastaukset kysymyksiini,
jotka olivat askarruttaneet mieltäni.
Kiitos Allahille, joka näytti minulle
oikean tien.
Kiitos Allahille, joka vastasi rukouksiini.
OIKAISU
AN-NURIIN 12/98 - 1/99
s. 5 - 6 (kirjoitus Islamin perusasiat):
Sisennyksen vuoksi epäselvyyttä. Lauseet "Allah on lähettänyt
Muhammedin kaikille ihmisille ja kansoille. Hän on määrännyt..." (s. 5) eivät
luonnollisesti ole osa Koraanin jaetta, joka alkaa sanasta "Sano".
S. 6 sama juttu: lause "Allah on lähettänyt kaikki
profeetat..." ei kuulu vielä Koraaniin, vaan vasta "Me annoimme
ilmoituksen..."
Lauseen "Ensimmäinen lähettiläs oli Nooa" jälkeen on lause
suluissa "(mutta ensimmäinen profeetta oli Aadam)" perästä puuttuu selitys
eli että sulkulause on päätoimittajan lisäämä, jotta ei syntyisi
väärinkäsityksiä
Ylös
LUOMISTYÖN VIISAUS osa 1
koonnut lopussa mainituista viitteistä
Kaikki ylistys kuuluu Allahille, joka on lähettänyt Lähettiläänsä
(SAAS) tuomaan johdatuksen ja toden uskonnon, jotta Hän tekisi siitä kaikkien muiden
uskontojen yläpuolella oleva. Ja Allah on riittävä todistaja.
Todistan, ettei ole muuta todellista Jumalaa kuin Allah. Hän on yksin,
eikä Hänellä ole kumppaneita. Ja todistan, että Muhammad (SAAS) on hänen orjansa ja
lähettiläänsä. Antakoon Allah suosionsa ja yltäkylläiset tervehdyksensä hänelle,
hänen perheelleen ja hänen kumppaneilleen.
Jatkoksi: Tiedä - johdattakoon Allah sinua - että Allah, Ylhäinen, loi
luodut, jotta ne palvoisivat Häntä, eivätkä liittäisi mitään (kumppaniksi tai
vertaiseksi) Hänelle.
Ylhäinen sanoo:
Ja en ole luonut jinnejä ja ihmisiä kuin palvomaan Minua. En Minä tahdo
heiltä elatusta enkä ruokaa. Totisesti Allah on Elättäjä, Voimakas, Vankka.
(51:56-58)
Ja luulitteko te, että Me loimme teidät vain pilan päin, ja luulitteko
te, ettei teitä tuotaisi takaisin Meidän luoksemme? (23:115)
Emme Me leikillämme luoneet taivaita ja maata ja kaikkea, mitä niiden
välissä on. (21:16)
Profeetta (SAAS) sanoi: "Todellakin, Allah on nimittänyt teidät
maan sijaishallitsijoiksi nähdäkseen kuinka te käyttäydytte..." (Sahih Muslim)
Ja tämä palvonta ilmenee todellisuudessa kokeena ( islamin
noudattaminen) luoduille, jossa erotetaan hyvät pahoista (uskovat epäuskovista).
Allah sanoo:
Eikö ollutkin aika, jolloin ihminen ei ollut mitään? Totisesti Me
loimme ihmisen mitättömästä siemenpisarasta koetellaksemme häntä. Joten teimme
hänestä kuulevan, näkevän. (76:1-2)
Ei Allah jätä uskovia tämänhetkiseen tilaan, ennen kuin Hän erottaa
pahat hyvistä.
Eikä Allahin tarkoitus ole päästää teitä katsomaan salattuun, vaan
Hän valitsee lähettiläistään, kenet tahtoo. Uskokaa Allahiin ja Hänen
lähettiläisiinsä. Ja jos te uskotte ja olette hurskaita, odottaa teitä suuri palkka.
(3:179)
Ja koskaan ei uskova ja epäuskova voi olla samanarvoisia Allahille.
Lopuksi kukin saa palkkansa ansionsa mukaan.
Todiste Koraanista:
Olisivatko uskovat samanarvoisia kuin epäuskovat? Eivät he ole
samanarvoisia. Niitä, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, odottavat vieraanvaraiset
puutarhat, joissa on huvituksia, joissa he saavat sijansa sen takia, mitä ovat tehneet.
Ja ne, jotka ovat epäuskovoia, joutuvat tuleen. Aina kun he yrittävät päästä sieltä
pois, heidät palautetaan takaisin ja heille sanotaan:
"Maistakaa nyt tulen rangaistusta, jonka te kielsitte."
(32:18-20)
Kun Allah on pyytänyt luotujaan palvomaan Häntä, Hän ei ole unohtanut
johdattaa heitä, vaan Hän on lähettänyt useita lähettiläitä kertomaan tavan, jolla
Häntä tulee palvoa.
Kaikki lähettiläät Nooasta (AS) Muhammediin (SAAS) toivat saman sanoman
yhdestä Jumalasta
"la ilaha illa Allah" (ei ole muuta jumalaa kuin Allah).
Todiste Koraanista:
Ja Me emme lähettäneet yhtään lähettilästä ennen sinua kuin
innoittamalla häntä sanomaan:
Ei ole muuta jumalaa kuin Minä, joten palvokaa Minua. (21:25)
Ja totisesti, Me olemme lähettäneet jokaiselle profeetan: "Palvokaa
Allahia ja välttäkää epäjumalia." Joitakin kansoja Allah johdatti, toisten
kohdalla kävi eksytys toteen.
Kulkekaa maassa ja katsokaa, millainen oli kieltäjien loppu. (16:36)
"La ilaha illa Allah" tarkoittaa, että vain Allah on palvonnan
arvoinen, ja kielto "ei ole muuta jumalaa kuin Hän", osoittaa, ettei muita
jumalia tule palvoa Allahin rinnalla. "La ilaha illa Allah" vaatii Allahin
herruuden, palvomisen ja nimien sekä ominaisuuksien ykseyttä (tauhid)
TAUHID (Jumalan ykseys ja sen tyypit)
Oikeamieliset seuraajat (salaf-al-salih) ovat kuvanneet islamin tauhidia
kolmella luokalla; jokainen näistä kolmesta on riippuvainen toisistaan, eikä Allahin
palvelijoiden usko ole täydellinen ennen kuin kaikki kolme on opittu niin sydämellä,
kielellä kuin tekojen kautta.
1 Luokka: Tauhid al-rububiyya (Allahin herruuden ykseys)
Tulee uskoa, että koko universumilla on vain yksi Luoja. Allah on sen
Luoja, Järjestäjä,
Suunnittelija, Ylläpitäjä ja Turvallisuuden
Antaja. Tulee tunnustaa ja uskoa vahvasti, että
Allah, Ylhäinen, on yksin luomisessa,
omistamisessa sekä luotujen hallinnassa.
Hänellä ei ole kumppania yhdessäkään näistä
toiminnoista, ja ne kuuluvat todistettavasti
yksin Hänelle. Sinun tulisi tietää, että
Lähettilään (SAAS) aikana epäuskovat
tunnustivat kaiken edellä olevan.
Todiste löytyy Allahin sanoista:
Sano: Kuka antaa teille elatusta taivaasta
ja maasta? Tai kuka omistaa kuulon ja näön? Ja
kuka tuo kuolleesta esiin elävän ja elävästä
kuolleen? Ja kuka päättää asioista? Tähän he
vastaavat: "Allah". Sano siis: Ettekö te sitten
ole hurskaita Hänelle. (10:31)
Sano: Kenelle kuuluu maa ja kaikki, mitä se
sisältää? Vastatkaa, jos tiedätte. Tähän he
vastaavat: "Allahille". Sano: Ettekö sitten
muista? Sano: Kuka on seitsemän taivaan ja
mahtavan Valtaistuimen Herra? Tähän he
vastaavat: "Allah". Sano: Ettekö sitten ole
hurskaita Hänelle? Sano: Kenen kädessä on
kaiken valtius? Ja kuka suojelee ja ketä
vastaan ei voi suojella? Vastatkaa, jos
tiedätte. Tähän he vastaavat: "Allah". Kuinka
teidät sitten on saatu noidutuiksi? (23:84-89)
Mutta Allahin herruuden ykseyden tunnustaminen
ei tuonut heitä (epäuskovia) islamiin. Siksi
Profeetta (SAAS) taisteli heitä vastaan.
Herruuden ykseyden tunnustaminen yksinään ei
tee henkilöstä muslimia. Herruuden ykseys on ne
asiat, jotka koskevat vain Allahia, kuten
esimerkiksi sateen lähettäminen, elämän
antaminen jne. Ykseyden tärkein osa on
palvonnan ykseys ja se koskee luotuja ja heidän
tekojaan, kuten vaikkapa nöyrä pyyntö. Tässä
osassa Profeetan (SAAS) ajan epäuskovat
liittivät kumppaneita Allahille.
Todiste Koraanista:
Todellakin, uskonto kuuluu Allahille yksin.
Ja ne, jotka ottavat Allahin lisäksi muita
suojelijoita ja auttajia, sanovat: "Mehän
palvomme heitä vain, jotta he toisivat meidät
lähemmäksi Allahia." Todellakin, Allah
tuomitsee heidän välillään siitä, mistä he
kiistelevät. Todellakin, Allah ei johdata
uskottomia valehtelijoita. (39:3)
Huom! Lähdeluettelo tulee myöhempien osien
perään.
Ylös
TARINA
Suom. Aisha
Eräänä päivänä Shaqiq la-Balkhi kysyi
oppilaaltaan Hatim al-Asamilta: "Kauanko olet
ollut luonani?" "33 vuotta", Hatim vastasi.
"Entä mitä olet oppinut minulta tänä aikana?"
"Kahdeksan asiaa", Hatim vastasi. Shaqiq
huudahti: "Kokonaisessa ihmisiässä olet oppinut
vain kahdeksan asiaa! Kerro toki, mitkä ne
ovat!"
"Ensimmäiseksi", aloitti Hatim, "katsoin
ihmiskuntaa ja näin kaikkien rakastavan jotain
pysyvällä kiintymyksellä. Kun ihminen sitten
kuolee, hän joutuu eroamaan rakastamastaan.
Tästä syystä päätin kohdistaa oman rakkauteni
hyviin tekoihini, jotka kuollessani seuraavat
minua hautaan."
"Hyvin päätetty", sanoi Shaqiq. "Mikä on
seuraava asia?"
"Toiseksi: tutkiskelin Kaikkivaltiaan sanoja:
...joka piti himonsa kurissa ja pelkäsi hetkeä,
jolloin joutuu Herransa eteen, saa sijansa
Paratiisissa (79: 40-41). - Koska tiedän tämän
olevan totta, taistelin itseäni vastaan
pitääkseni intohimoni loitolla, kunnes kykenin
järkkymättömään tottelevaisuuteen
Kaikkivaltiasta Allahia kohtaan.
Kolmanneksi: katsoin ihmisiä ja näin jokaisen
vaalivan ja vartioivan omaisuuttaan. Sitten
ajattelin Kaikkivaltiaan sanoja: Se, mikä
teillä on, on katoavaista, mutta se, mikä on
Jumalan luona, on pysyvää. (16:96) - Siksi
annan Allahille kaiken arvokkaan, mikä joutuu
haltuuni, jotta se odottaisi minua tallessa
Hänen luonaan.
Neljänneksi: huomasin Allahin luotujen antavan
suuresti arvoa vauraudelle, maineelle,
kunnialle ja syntyperälle. Totesin nuo asiat
tyhjiksi ja merkityksettömiksi. Katsoin Allahin
sanoja: Jumalan luona jalosukuisin teistä on
se, joka on hurskain (49:13). - Niin aloin
vaalia ja varastoida Jumalan pelkoa ollakseni
arvokas Hänen silmissään.
Viidenneksi: tarkkailin ihmisiä ja totesin
eräiden kiroavan toisia ja toisten käyvän
toistensa kimppuun; kaiken tämän syyksi näin
kateuden. Katsoin Kaikkivaltiaan sanoja: Mehän
olemme antaneet heille vaurautta tässä elämässä
(43:32). -tästä syystä luovuin kateudesta ja
vihamielisyydestä luotuja kohtaan tietäen, että
se mikä minulle on tarkoitettu tulee
varmuudella ja väistämättä luokseni.
Kuudenneksi: näin ihmisten riitelevän ja olevan
vihollisia keskenään; minä taas havaitsin
Saatanan ainoksi todelliseksi vihollisekseni ja
rakastin kaikkia muita.
Seitsemänneksi: katsoin ihmiskuntaa, joka etsii
ylenpalttista ja turhaa varakkuutta nöyryyttäen
itsensä sen tavoittelussa. Ajattelin
Kaikkivaltiaan sanoja: Maassa ei ole yhtään
eläintä, jota Jumala ei ruokkisi (11:6).
Ymmärsin olevani yksi Hänen huoltamistaan ja
huolehtimistaan, joten keskityin Häneen ja
luovuin kaikesta muusta.
Kahdeksanneksi: katsoin ihmisiä ja havaitsin heidän luottavan ja
turvaavan eri asioihin: jotkut liiketoimiinsa, jotkut ammattitaitoonsa, jotkut voimiinsa
ja terveyteensä. Jokainen luotu tukeutui johonkin toiseen luotuun olentoon! Katsoin
Kaikkivaltiaan Allahin sanoja: Jumala riittää sille, joka luottaa Häneen (65:3). Siksi
turvaan yksin Kaikkivoipaan Allahiin.
"Hatim", sanoi Shaqiq, "Allah on suonut sinulle
ymmärrystä, eikä äsken sanomastasi puutu mitään. Hän antaa viisautta kenelle
tahtoo."
Lähde: Laila Mabruk: The Day of Risind (Dar al Taqwa)
Ylös
ROTUKYSYMYS ISLAMISSA osa 1
suomentanut Saida Kudia
Kirjasta Islam and the Race Question, kirj. Dr. Abdul Aziz Kamel
1 Islam ja oppiminen
Yksi suurimmista kysymyksistä oppimisen historiassa on oppimisen suhde
uskontoon, joka on ollut eri maissa eri aikoina negatiivinen ja antagonistinen. Tämän
vuoksi yritykset käsitellä rotukysymystä oppimista tai uskontoa lähestymällä ovat
olleet taipuvaisia olemaan erilaisia, sillä molemmilla on omat argumenttinsa ja
käytännön sovellutuksensa. Ei ole epäilystäkään siitä, että yhteistyö oppimisen
ja uskonnon välillä on laajalla mittakaavalla tarkasteltuna todella arvokasta.
Ensimmäinen jae, jonka Jumala ilmoitti profeetalleen Muhammedille (SAAS) oli:
Julista (lue; arabian sana iqra tarkoittaa molempia) Herrasi nimeen, Joka
loi ihmisen verihyytymästä. Julista! Ja sinun Luojasi on Anteliain, Joka opetti
(ihmistä) kynällä, ja opetti hänelle mitä hän ei tiennyt. (96:1-5)
Näin ollen ihmisen tulisi lukea aina Luojansa nimeen, joka oli hänet
pienestä hyytyneestä verestä ja joka sen jälkeen opetti hänelle sellaisen tiedon,
jota kukaan ei tiennyt. Tätä samaa rataa on koko ihmiskunta kulkenut ilman, että
yksikään jäisi vailla tietoa. Täten siis oppimisen tulisi tapahtua Jumalan nimeen, ei
intohimoon, mielipahaan tai kapinamielialaan perustuen... Islamissa tiedolla on tietty
loukkaamattomuus - ja pyhyysarvo, eikä kenenkään tulisi käyttää tietoaan omien
tarkoitusperiensä suurentamiseksi. On olemassa monia esimerkkejä (kuten Unescon
raportit), miten joskus tietyissä maissa on käytetty tietoa ajamaan rotukiihkoilua, kun
sitä vastoin sen oikea käyttö valaisisi tietä eliminoimaan esteet ihmisten väliseltä
veljeydeltä. Aivan kuten Jumala islamissa on osoittanut, että tietoa tulee kunnioittaa,
on Hän samoin osoittanut sen instrumenttien olevan kunnioittamisen arvoisia. Ensimmäinen
kunnioituksen kohde, jonka nimeen Jumala vannoi Koraanissa, oli kynä. Hän sanoi:
Kynän kautta ja sen minkä he kirjoittavat.
(68:1)
Toinen asia kuten edellisistä sanoista näemme, oli itse sanat.
Koraanissa mainitaan tieto ('ilm) ja sen johdannaiset noin 850 kertaa yhdistettynä
Jumalaan, Hänen lähettiläisiinsä ja ihmiskuntaan. Jumala neuvoo Profeettaa vannomaan
Hänen nimeensä ja sanoo:
Sano: "Oi Jumala, lisää minun tietoani."
Profeetta (SAAS) on sanonut: "Ne, jotka muistavat Allahia
seisoesssaan, istuessaan ja maatessaan kyljellään, ja miettivät taivaiden ja maan
luomista: "Oi Luoja, Sinä et luonut tätä turhaan; (ei); säästä meidät Tulen
rangaistukselta..." (3:190-191)
Ei riitä, että mietiskelemme siellä missä asumme, vaan meitä on
kutsuttu olemaan aktiivisia, opiskelemaan muissa maissa ja sukeltamaan ihmiskunnan
historiaan:
Sano: matkustakaa maassa, ja nähkää miten
Hän sijoitti luomakunnan. Niin Jumala tekee
tulevan luomakunnan. Totisesti Jumalalla on
voima yli kaiken. (29:20)
Meille on kerrottu myös seuraavaa:
Totisesti on olllut monia sallimuksia ennen
teitä; matkustakaa maan halki ja nähkää miten
paha loppu oli niillä, jotka pitivät
profeettoja valehtelijoina. Tämä on selvä
osoitus ihmisille, ja johdatus ja varoitus
Jumalaa pelkääville. (3:137)
Todella koko maailmankaikeus - taivaat, maa ja kaikki olevainen
ajattelevat ja uskovat koko ajan.
Totisesti taivaiden ja maan luominen sekä
yön ja päivän koitto, ja laivat, jotka
seilaavat meriä siten kuin mikä auttaa ihmistä
ja vesi mikä putoaa alas taivaalta ja nopeuttaa
maan elpymistä sen kuoleman jälkeen ja
sirottelee sinne kaikenlaisia petoja; ja tuulen
vaihtelut, ja pilvet jotka palvelevat maan ja
taivaiden välillä, ovat totisesti Merkkejä
niille, jotka ymmärtävät. (2:164)
Ja se on Hän, Joka teki tähdet teille jotta
seuraisitte oikeaa tietä niiden avulla maan ja
meren pimeydessä. Me olemme selittäneet Merkit
yksityiskohdittain niille, joilla on tieto. Se
on Hän, joka loi teidät yhdestä ihmisestä ja
teille on koti ja asunto. Me olemme selittäneet
Merkit yksityiskohtaisesti niille, jotka
ymmärtävät. Hän on se, Joka pudottaa teille
veden pilvistä; ja Me luomme kaikenlaisen
kasvun, ja Me luomme vihreän lehdistön, joista
Me luomme tertuittain jyviä. Ja
taatelipalmusta, sen suojista, kurottuvat alas
laskeutuvat oksistot. Ja Me luomme
viinirypäleistä puutarhoja, oliivista ja
granaattiomenasta - erilaisia ja samanlaisia.
Katsokaa kasveja kun ne kantavat hedelmää.
Totisesti niissä on Merkkejä niille, jotka
uskovat. (6: 97-99)
Ja Hänen merkkiensä joukossa ovat taivaat ja maa, ja kieltenne ja
värienne ero. Totisesti niissä on merkkejä niille, jotka uskovat.
(30:22)
Sekä dogmaattisesti että tieteellisesti islam ottaa huomioon eri
ihonvärit - aivan kuten se huomioi myös kielet tai kaikki muutkin inhimilliset ilmiöt -
kuten on yksinkertaisesti olemassa jumalallinen Voima:
Pyhä on Hän, Joka loi kaiken pareittain, mitä maa kasvattaa ja heidät
ja sen mitä he eivät tiedä. (36:36)
Islam peräänkuuluttaa tutkimuksessa sen menetelmiä ja objektiivisuutta;
se kunnioittaa tutkimustuloksia ottaen huomioon tiedon periaatteellisena lähteenä, ja
menee niin pitkälle, että voi ottaa ne huomioon jumalallisena ilmoituksena.
Me osoitamme heille Merkkimme horisontissa
ja heissä itsessään niin kauan, kunnes se on
ilmiselvää heille, että tämä on totta. (41:35)
Jatkuu ensi numerossa.
Ylös
SALLITTU JA KIELLETTY
KOTONA
suom. Fatima Miah
Lähde: The Lawful and the Prohibited in Islam, kirj. Yusuf al-Qaradawi
Koti on paikka levätä. Se on paikka, jossa voit olla oma itsesi ilman
ulkomaailman ja yhteisön paineita. Koti tulee pitää puhtaana ja siistinä, jotta
siellä olisi hyvä olla ja jotta vieraat tuntisivat olonsa siellä hyväksi. Profeetta
(SAAS) pyysi ihmisiä pitämään kotinsa puhtaina. Hän sanoi:
"Totisesti Allah ta'ala on hyvä ja Hän rakastaa hyvyyttä, Hän on
antelias ja rakastaa anteliaisuutta, Hän on puhdas ja Hän rakastaa puhtautta, Hän on
vieraanvarainen ja rakastaa vieraanvaraisuutta. Joten pitäkää huoneenne ja pihanne
puhtaina, älkääkä olko niin kuin juutalaiset." (Tirmidhi)
Sanotaan myös, että jos koti on likainen, enkelit eivät tule sinne.
Muslimi saa koristaa kotinsa kaikilla kauniilla sallituilla koristeilla,
kuten lasilla, posliinilla, pronssilla, tinalla, kukilla, ryijyillä, koristelluilla
kankailla, vaaseilla ja muulla sellaisella. Muslimi on täysin vapaa tekemään kodistaan
kauniin ja mieleisensä, muslimin on myös sallittu pitää kauniita vaatteita. Allah on
kaunis ja Hän rakastaa kauneutta.
Allah ei hyväksy äärimmäisyyttä, ylellisyyttä, pröystäilyä,
tuhlaavaisuutta eikä ylpeyttä. Muslimi ei siis saa koristaa kotiaan mahtaillen tai liian
ylellisesti. Tästä syystä Allah kieltää kullan, hopean ja puhtaan silkin käytön
kodin tavaroissa ja peittoina tai pöytäliinoina. Kunnioitettu Allahin Lähettiläs
varoitti, että se, joka rikkoo tätä vastaan, tulee saamaan jonkin rangaistuksen
Tuonpuoleisessa.
"Se, joka syö tai juo kulta- tai hopea-astioilta totisesti
täyttää vatsansa Helvetin tulella." (Bukhari)
Kulta, hopea ja silkki on sallittu naisille koruiksi. Miehiltä kulta ja
silkki on kielletty, mutta he voivat käyttää esimerkiksi hopea- tai rautasormuksia.
Kulta ja silkki ovat naisellisia eikä miehen tule olla naisellinen, siksi ne on kielletty
miehiltä.
Allah on kieltänyt patsaat ja muoto- ym. kuvat. Oppineet sanovat, että
muslimi joka pitää näitä kotonaan on kuin kafir (epäuskova). Ihmisten ja eläinten
kuvien pito seinillä on siis kielletty. Poikkeuksena ovat jotkin valokuvat, esimerkiksi
sukulaisten kuvat kirjahyllyssä on yleisesti hyväksytty, etenkin jos kuva ei ole
kokonainen, vaan kuvassa on on vain yläosa ihmisestä. Kuvat kirjoissa ja
valokuva-albumeissa ovat hyväksyttyjä. Kuvista tulee kiellettyjä, jos ne ovat
eroottisia, moraalittomia tai kuvia epäjumalista, ateisteista tai muista vastaavista.
Epäjumalanpalvonta alkoi, kun ihmiset ryhtyivät tekemään patsaita
kuolleistaan ja alkoivat muistelemaaan heitä. Ajan kuluessa ihmiset ryhtyivät
kuvittelemaan sukulaisten henkien auttavan heitä. Profeetta (SAAS) on sanonut:
"Jumalani, älä anna haudastani tulla epäjumalaa
palveltavaksi." (Malik)
Ihmisten näköiset lasten lelut ja eläinhahmot on Allah hyväksynyt.
Profeetan (SAAS) kunnioitettu vaimo 'Aisha tapasi leikkiä Lähettilään talossa nukeilla
yhdessä ystäviensä kanssa ja Profeetta (SAAS) oli siitä mielissäään. (Al-Bukhari ja
Muslim). 'Aisha kertoi: "Eräänä päivänä Allahin Lähettiläs kysyi minulta,
"Mitä nämä ovat?" "Minun nukkeni", vastasin. "Mikä on tämä
tässä keskellä?" hän kysyi. "Hevonen", minä vastasin. "Ja mitkä
ovat nämä tässä hevosessa?" hän kysyi. "Siivet", minä sanoin.
"Hevonen, jolla on siivet?" hän kysyi. "Etkö ole kuullut, että
Salomolla, Daavidin pojalla oli hevosia, joilla oli siivet? minä sanoin. Profeetta nauroi
niin, että pystyin näkemään hänen poskihampaansa." (Abu Dauod)
Koirien pito on kielletty. Koiran kuola ja muut eritteet tekevät kodista
likaisen. Koirat saattavat häiritä vieraita ja koiran lisääntymiskäyttäytyminen voi
olla äärimmäisen häiritsevää, kun se ei aina kohdistu toisiin koiriin, vaan myös
ihmisiin ja esineisiin. Enkelit eivät myöskään tule taloon, jossa on koira sisällä.
Koira kantaa myös heisimadon muunnosta, joka aiheuttaa ihmiseen tartuttuaan tulehduksia,
jotka voivat johtaa jopa kuolemaan. Tähän madon muunnokseen ei ole löydetty
lääkettä. Mato tarttuu koiran syljestä ja ulosteista, siksi koiran ei saa antaa nuolla
ihmistä.
Koiran käyttö metsästykseen ja vartiointiin on sallittu, mutta silti
koira tulee pitää ulkona tai omassa erillisessä koirankopissa. Koirien huono kohtelu on
kielletty, sillä ne ovat kansaa (umma) kansan joukossa. (Abu Dauod ja Tirmidhi).
Ja vielä kuvista. Lintujen ja esimerkiksi perhosten kuvat matoissa ja
vuodevaatteissa on sallittu, koska silloin niiden yli kävellän ja niiden päällä
nukutaan. Epäselvät kuvat, esimerkiksi lintujen ja perhosten kuvat tauluissa on
sallittu. Maisemataulut, hedelmätaulut ja esineitä kuvaavat taulut ovat täysin
sallittuja. Monen muslimin kotona näkee kuvia moskeijoista ja kalligrafiatauluja
Koraanista. Ylipäätänsä kaikki kuvat elottomista/sieluttomista asioista on sallittu,
paitsi sellainen, mikä on muuten kielletty, kuten eroottiset ja patsaiden kuvat.
Kotieläiminä kissa, kalat ja linnut on yleisesti hyväksytty. Kaneista
ja hamstereista en tiedä, mistään ehdottomasta kiellosta en kuitenkaan ole koskaan
kuullut. Ylistetty olkoon Jumala, Tietävä, joka on kieltänyt meiltä haitalliset asiat
ja sallinut hyvät ja hyödylliset asiat!
Ylös
POIMINTO JA
TIEDOTUSVÄLINEISTÄ
Poiminut Meryem
Lyhentänyt Isra
TAMPERELAINEN-lehti 30.1.1999
Otsikolla
Pastori Henttinen suosittelee suvaitsevaisuutta
artikkelin kirjoittanut Heli Nurmesniemi
"Vesilahden seurakunnan pastori Harri Henttinen puhuu
suvaitsevaisuuden ja ahtaan maailmankuvan hylkäämisen puolesta. Hän vetää
Lempäälän seudulla kristillis-islamilaista yhdistystä, jolla on samanlaisia toiveita.
Tämän kristillis-islamilaisen yhdistyksen tavitteena on molemminpuolinen
ystävyys ja yhteistyö sekä väylien tarjoaminen ulkomaalaisille Suomeen ja
suomalaisuuteen tutustumiseksi. Yhdistyksen kotipaikkakunnalla Lempäälässä asuu
satakunta muslimia, ja heistä valtaosa on kotoisin Irakista. Aktiivijäseniä
yhdistyksessä on tällä hetkellä parisenkymmentä.
Joulun alla jäsenet viettivät hieman erilaista joulujuhlaa, jonne
ulkomaalaiset tulivat kutsuttuina ja toivat mukanaan itse valmistamansa aterian. Henttinen
sanoo, että kristillis-islamilainen yhdistyskin on saanut valitettavasti ennakkoluuloista
suhtautumista osakseen.
Esimerkiksi rukouksesta on käyty paljon ajatustenvaihtoa. Ulkomaalaisia
kiinnostaa erityisesti kristittyjen mahdollisuus rukoilla missä, milloin ja miten vain.
(KOMMENTTI: Tässä on nyt sotkettu asioita. Ensinnäkin salat'n voi tehdä lähes milloin
vain ja missä tahansa puhtaassa paikassa. Sitten on muistettava myös du'a, joka
kääntyy suomeksi myös rukoukseksi. Sen voi tehdä missä, milloin ja miten vain -
vapaamuotoisena, omana henkilökohtaisena rukouksena Jumalalle).
Henttinen kertoo ihailevansa ulkomaalaisten lämmintä perheyhteyttä ja
miestenilloissa näkemäänsä isien läheistä ja luonnollista suhtautumista lapsiin.
Tärkeintä Harri Henttisen mukaan kaikessa suvaitsevaisuuskehityksessä
on pienimmän yhteisen tekijän, ihmisyyden etsiminen. Hän myös uskoo, että ihminen on
luontaisesti kansainvälinen.
- Liian usein tämä ominaisuus kätketään ja otetaan esiin vain, kun
siitä on itselle hyötyä. Välittäminen ja yhteyden luominen pienillä asiolla ei ole
kielitaidosta kiinni."
Ylös
KUUKAUDEN HADITH
Lukijan toivomuksesta aiheena rukous (salat):
Abu ad-Darda' kertoi: Ystäväni (Pyhä Profeetta) sanoi minulle
painokkaasti: Älä liitä mitään Allahin rinnalle, vaikka sinut paloiteltaisiin tai
poltettaisiin sen vuoksi. Äläkä luovu pakollisista rukouksista tahallaan, sillä sille
joka luopuu niistä tahallaan, ei Allah ole velassa antaa anteeksi.
- Sunan Ibn Majah -
Ylös
LASTNNURKKA
Mariam-täti
ENKELIT - ALLAHIN PALVELIJAT
Joka ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, kirjoihinsa ja
profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas. (4:136)
Allah on luonut kaiken. Hän loi enkelit valosta. Enkelit ovat
henkiolentoja, joita ei voi tavallisesti nähdä ja joilla ei ole aineellisia tarpeita eli
niiden ei tarvitse syödä, juoda eikä nukkua.
Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maassa. Enkelit, jotka ovat
Hänen luonaan, eivät ole liian ylpeitä palvoakseen Häntä väsymättä. (21:19)
Enkelien ainoa tehtävä on palvella Allahia, noudattaa Hänen
käskyjään ja ylistää Häntä. Enkelit ovat hyvinä esimerkkeinä kuuliaisista ja
ahkerista Allahin palvelijoista myös meille ihmisille.
Enkeleitä on useita. Tunnetuimmat enkelit ovat Gabriel, Azrael, Israfil
ja Mikael. Kaikilla enkeleillä on oma erityinen tehtävänsä. Esimerkiksi enkeli
Gabrielille Allah on antanut tärkeimmäksi tehtäväksi välittää ilmoituksensa
ihmisille profeettojen kautta. Joidenkin enkeleiden tehtävänä on merkitä muistiin
ihmisten hyvät ja pahat teot.
Uskovan muslimin ei milloinkaan tarvitse tuntea maailmassa
yksinäisyyttä, kun hän tietää, että lähellä on aina enkeleitä, jotka Allah on
lähettänyt auttamaan, vahvistamaan ja lohduttamaan ihmisiä. Koraanissa sanotaankin:
Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: Minä olen teidän kanssanne.
Vahvistakaa niitä, jotka
uskovat. (8:12)
Lähteet: - Koraani, J. Hämeen-Anttilan
suomennos
- A Glimpse of Islamic Faith byGhalib Masri, Presidency ofIslamic Research
- Al Iman 4/97 (ex-Islam tiedo-tus)
- Lasten kirja islamista, I.I.F.S.O.
- Islam uskomme, I.I.F.S.O.
TEHTÄVIÄ
1. Mistä enkelit on luotu?
2. Mikä on enkelien tehtävä?
3. Mikä on enkeli Gabrielin tärkein tehtävä?
4. Mihin muihin muslimin tulee uskoa enkeleiden lisäksi?
VIIMEKERTAISTEN TEHTÄVIEN OIKEAT RATKAISUT
Täydennä puuttuvat sanat:
1) PAASTO
2) PILARI
3) RAMADAN
4) 'ID AL-FITR
5) KORAANI
6) MUHAMMEDILLE
7) VOIM
Ylös
