jatkoa viimekertaiseen Paheista-artikkeliin referoiden suomentanut Aisha Allah on asettanut ihmiseen kolme osaa: intellektin eli älyn (aql), hengellisen sydämen (qalb) ja minän/itsen (nafs). Voimme ymmärtää jotain niiden olemassaolosta tarkkailemalla niiden toimintaa ja vaikutuksia. Intellekti ja minä sijaitsevat aivoissa ja hengellinen sydän biologisen sydämen ympärillä. Niiden olemassaolo ihmiskehossa on samantyyppistä kuin sähkövirran sähkölampussa. Intellekti pyrkii ymmärtämään tietoa islamista. Se kykenee erottamaan hyvän ja pahan, hyödyllisen ja vahingollisen, uskonnollisen lain perusteella. Sharian tunnustava intellekti haluaa noudattaa sen määräyksiä ja välittää oppimansa asiat hengelliselle sydämelle (qalb). Sydän päättää toimia uskonnollisen lain mukaisesti. Hermoratojen välityksellä se kehottaa ruumiinosia hyviin töihin. Minä (nafs) sen sijaan on äärettömän kiintynyt maallisiin nautintoihin eikä piittaa oikeasta ja väärästä. Sen mielihalut eivät ole uskonnollisen lain mukaisia. Se voimistuu sharian vastaisesta toiminnasta. Se yrittää suostutella sydäntä vahingollisiin tekoihin esittämällä ne houkuttelevassa valossa. Jollei sydäntä vahvisteta minän mielitekoja vastaan, se joutuu minän huiputtamaksi ja turmeltuu. Intellektiä voidaan vahvistaa islamilaisen tiedon opiskelulla; sydän puhdistuu ja voimistuu uskonnollisen lain määräysten noudattamisella. Ihmiset, jotka seuraavat minänsä (nafsin) haluja eivätkä intellektiään, menettävät uskonnollisuutensa. Vaikka nafs ei lopullisesti kuolekaan, alistettuna ja hallittuna se ei kykene huiputtamaan hengellistä sydäntä. Profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: "Ihmisruumiissa on eräs lihanpala. Jos se on hyvä, kaikki ruumiinosat ovat hyviä. Jos se on paha, kaikki ruumiinosat ovat pahoja. Tämä lihanpala on sydän." Kyse ei ole biologisesta, vaan hengellisestä sydämestä: pyri siis puhdistamaan se paheista, sillä koko kehosi tottelee sitä. Sydämen puhdistaminen vahingollisista tottumuksista ja huonosta moraalista on mahdollista, sillä islam ei määrää asioita, jotka eivät ole toteutettavissa, ja Profeetta (SAAS) sanoi: "Muokkaa ja paranna moraaliasi/luonnettasi." Etiikan lähtökohta on ihmishengen kolme voimaa. Ensimmäinen on nimeltään "nutq" tai "aql", intellekti, ja se tarkoittaa hengen kykyä ymmärtää asioita. Nutqin kaksi osa-aluetta ovat teoreettinen tieto (hikmat al-nazari) ja käytännöllinen tieto (hikmat al-amali). Kun teoreettinen tieto ilmenee ihmisessä keskimääräisessä mitassa, sitä kutsutaan viisaudeksi (hikmat). Viisautta on kyky erottaa toisistaan hyve ja pahe, oikea ja väärä. Luonne, jossa on keskimääräistä enemmän teoreettista viisautta, on viisasteleva: sellaisen omaava henkilö yrittää ymmärtää asioita, joita ihminen ei voi tietää; hän yrittää tulkita Koraanin jakeita metaforisesti, keskustelee kohtalosta tai toimii vahingollisin tavoin juonitellen ja huiputtaen toisia ihmisiä. Keskimääräistä vähemmän teoreettista viisautta omaava taas on tyhmä; hän ei pysty erottamaan hyvää pahasta. Nutqin käytännöllinen viisaus merkitsee oikeudenmukaisuutta (adalat). Toinen ihmishengen kolmesta voimasta on aggressio (ghadab). Se on eläimellisin luonnon voima. Se välttää asioita, jotka eivät sitä miellytä. Kun ihmishenki alistaa oman luontonsa eläimellisyyden säilyttäen samalla sopivassa määrin aggressiivisuutta, ihminen on urhea (shajaat). Tällainen ihminen käyttää aggressiivisuuttaan hyödyllisesti, kuten puolustaa uhria hyökkääjää vastaan tai sotii islamin puolesta lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan. Keskimääräistä aggressiivisempi luonne käyttäytyy raivokkaasti ja kiivastuu nopeasti. Keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta omaava henkilö taas on pelokas; hän ei kykene tavoittelemaan edes elämässä välttämättömiä asioita. Halu (shahwa) on ihmishengen voimista kolmas. Myös se on eläimellisen luonnon voima, joka himoitsee ja tavoittelee asioita, joista pitää. Kun ihmisen inhimillisyys hallitsee hänen eläimellisyyttään, halu (shahwa) esiintyy sopivan vahvuisena, ja ihminen on siveä ja kunniallinen. Tällainen henkilö tyydyttää inhimilliset tarpeensa ja halunsa islamin ja ihmisyyden lakien puitteissa. Normaalia voimakkaammat halut tekevät ihmisluonteesta ahneen ja irstailevan. Tällainen luonne pyrkii tyydyttämään kaikki mielitekonsa laeista ja toisista ihmisistä piittaamatta. Keskimääräistä heikomman halun omaava ihminen on laiska; hän ei esimerkiksi viitsi yrittää hankkia apua sairastaessaan; ylpeys, pelko tai häpeä voivat estää häntä tyydyttämästä perustarpeitaan. Neljä edellämainittujen voimien tasapainotilaa eli viisaus (hikma), oikeudenmukaisuus (adala), siveys (iffa) ja urheus (shajaat) ovat kaikkien hyveiden perusta. Viisauttaan totelleessaan ihminen pystyy hallitsemaan eläimellisen luontonsa aggressiivisuutta ja haluja. Jollei ihminen kykene saavuttamaan riittävää määrää teoreettista tietoa (s.o. viisautta), hän ajautuu helposti äärimmäisyyksiin ja sortuu näin virheisiin ja paheisiin. Paheista voi parantua tunnistamalla ne ja oppimalla niiden syyt ja keinot niitä vastaan. Paheensa voi huomata itse, uskonnollisen opettajan tai toisen uskovan avulla; uskovat ovat toistensa peilejä. Voit kysyä vikojasi luotettavalta ystävältä; voit myös kuunnella vihamiestesi letkautuksia, sillä he saattavat nähdä heikkoutesi paremmin kuin hyvät ystävät, jotka rakastavat ja arvostavat sinua. Omat paheensa voi tunnistaa myös havaittuaan vastaavaa toisessa ihmisessä. Kun Jeesukselta (AS) kysyttiin, miten hän oli saavuttanut hyveensä, hän vastasi: "Tarkkailin ihmisiä. Sitä, mistä en heissä pitänyt, vältin itse tekemästä. Sitä, mistä pidin, jäljittelin." Hyveellisyyttä voi omaksua myös Profeettaa (SAAS), hänen seuralaisiaan ja heitä seuranneita oppineita käsittelevistä kertomuksista. Paheita vastaan voi taistella harjoittamalla niiden vastakohtia (esimerkiksi saituutta taltutetaan anteliaisuudella, ylpeyttä taas itsensä alentamalla ja nöyryyttämällä). Itseään voi rangaista lupaamalla suorittaa esimerkiksi ylimääräisiä rukouksia, paastopäiviä ja lahjoituksia siinä tapauksessa, että on toiminut paheellisesti. Ajattele usein paheiden haitallisuudesta muistuttavia haditheja: "On eräs synti, johon ihmiset jatkuvasti, huolettomasti ja epäilyksettä, lankeavat: he sietävät luonteessaan vikoja ja paheita." Sekä: "Hyveet pyyhkivät virheitä pois kuin vesi sulattaa jääkuution. Paheet taas tuhoavat hyviä tekoja kuin etikka hunajaa." Etsi hurskaiden ja hyväluonteisten seuraa tullaksesi heidän kaltaisekseen ja suojellaksesi hyveitäsi, sillä luonteenlaatu on kuin tartuntatauti; ihmiset omaksuvat ystäviensä hyveitä ja paheita helposti ja nopeasti. Siksi Profeetta (SAAS) sanoi: "Ihmisen uskonnollisuus muodostuu samanlaiseksi kuin hänen ystäviensä." Vältä hyödyttömiä asioita, vahingollista leikinlaskua ja väittelyjä. Opiskele ja tee hyviä töitä. Älä lue moraalia vahingoittavia kirjoja äläkä katso moraalittomia, esimerkiksi seksuaalisesti kiihottavia TV-ohjelmia. Ajattele usein kiellettyjen tekojen aiheuttamia vahinkoja ja niiden rangaistuksia helvetissä. Muista seuraavia haditheja: "Hyväluonteinen ihminen saavuttaa onnen tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa." "Vaikkei Allahin palvelija suorittaisikaan runsaasti palvontatekoja, hyvä moraali voi tuottaa hänelle korkean aseman tuonpuoleisessa." "Allahin palvelija saattaa rukoilla ja paastota paljon, mutta paha luonne johtaa hänet silti helvetin syvyyksiin. Paha luonne voi aiheuttaa jopa uskon menettämisen (kufr)." "Vaivattominta ja hyödyllisintä uskonnonharjoitusta on puhua vähän ja olla hyväluontoinen." "Allah täyttää uskolla ja luotettavuudella sen sydämen, joka käyttäytyy suuttuessaankin pehmeästi." Osoittaa suurta kypsyyttä kohdella hyvin niitä, jotka kohtelevat sinua sopimattomasti. Se on hyveistä suurin ja muuttaa viholliset ystäviksi. Tämän sanoman voi lukea myös profeetta Jeesuksen (AS) opetuksista. Seuraavassa numerossa käsitellään paheista suurinta, epäuskoa (kufr), in sha'a Allah