referoiden suomentanut Isra Lehtinen

Artikkelin kirj. Anne Sofie Roald ja Pernilla Ouis, Kvinnovetenskaplig tidskrift 3-4/97 (teema: Arabvärlden) Tässä artikkelissa katsotaan lähemmin islamististen miesten näkökulmia naisten rooliin, sillä patriarkaalisessa muslimiympäristössä, aivan kuten länsimaisessa, heidän mielipiteillään on eniten vaikutusta ja läpilyöntimahdollisuuksia muslimien keskuudessa.
Keskustelulla naisten oikeuksista islamissa on juurensa Qasim Aminin kirjassa tahrir al-mar'a (naisten vapautus) vuodelta 1899. 70-luvulla vallalla oli islamilaisia asenteita naisia kohtaan anteeksipyytelevä kirjallisuus. Naisnäkökulma on aina ollut olemassa islamilaisessa perinteessä; hadith-kirjallisuus todistaa monesta keskustelusta naisen roolin ja aseman ympärillä. Hadith-kirjallisuus on myös se, josta löytyy useita naisvihamielisiä väitteitä ja näitä on yritetty käsitellä eri tavoin. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on miessukupuolen edustajan, Muhammad Nasr al-Din al-Albanin löydöt hadith-tutkimuksessaan. Hän on löytänyt puutteita useista haditheista, joita käytetään legitimoimaan monien muslimien naisiin kohdistuvaa sortoa. Esimerkkinä tästä on hadith: "keskustele naisten kanssa ja pyydä heidän neuvoaan, mutta älä seuraa mitä he sanovat", jonka Albani luokittelee vääräksi (mawdu'). Toinen tärkeä hadith kuuluu: "Naista, joka jättää kotinsa ilman miehensä lupaa, kiroavat kaikki taivaan enkelit". Tämän hadithin, joka on rajoittanut musliminaisten liikkumisvapautta suunnattomasti, Albani näkee hyvin heikoksi (da'if jiddan). HASAN AL-TURABI Sudanilainen Hasan al-Turabi oli ensimmäisimpiä moderneja islamisteja, jotka keskustelivat naiskysymyksestä. Vuonna 1973 Turabi julkaisi käsikirjoituksen Nainen islamilaisen opin ja yhteiskuntatraditioiden leikkauspisteessä (al-mar'a bayna ta'alim al-din wa taqalid al-mujtama'). Naiskysymys oli hyvin herkkä asia 70-luvulla. Tuolta ajalta peräisin olevissa kirjoituksissa naisen rooli tuli esiin vaimona ja äitinä, kuten islamistit perinteisesti asian näkivät. Turabi kirjoittaa teoksessaan: "useimmat naisia koskevat Koraanin säännöt ilmoitettiin rajoittamaan miehiä, jotta estettäisiin heitä "menemästä yli rajojen" naisten suhteen. Vain osa Koraanin ohjeista sisältää rajoituksia naisille." Turabi maalaa kirjassaan kuvan ihanteellisesta islamilaisesta yhteiskunnasta, jossa naisilla on hyvin aktiivinen rooli myös julkisella sfäärillä. Naiset ovat Turabin mukaan itse vastuussa elämästään eikä heitä kohtaan ole olemassa mitään tiettyä järjestelmää. Miehet ja naiset ovat "sisaruksia" samoin velvollisuuksin ja oikeuksin. Hän viittaa siihen, että naiset palkitaan tai rangaistaan Viimeisenä Päivänä hänen omien toimiensa perusteella (K. 19:96). Arabimaailma eritoten on tulkinnut miehen vastuun (qiwama, "elatusvelvollisuus") perheeseensä nähden totalitaarisin termein. Turabi muistuttaa neuvottelusta (shura) ja kunnioituksesta (ihsan). Hän huomauttaa myös, että naisella on oikeus ilmaista itseään vapaasti. Turabi näkee naisen alistetun aseman muslimiyhteiskunnissa olevan seurausta uskonnollisen vakaumuksen puutteesta ja miesten naisia kohtaan tuntemasta mustasukkaisuudesta. Turabi tuo esiin myös sen, että miehillä on taipumus tehdä liberaaleja tulkintoja oman sukupuolensa sääntöjen suhteen, kun he taas tulkitsevat kirjaimellisesti ja tiukasti sääntöjä naisten suhteen. Turabin kirja oli edellä aikaansa ja häntä kutsuttiin lähes luopioksi (murtadd). Huomattavaa on, että nykyinen keskustelu "... kuva ihanteellisesta islamilaisesta yhteiskunnasta, jossa naisilla on hyvin aktiivinen rooli..." pyörii yhä sen ympärillä, mitä Turabi sanoi lähes 30 vuotta sitten. Naisten saadessa korkeamman koulutuksen on perinteinen sukupuolimalli naisesta kotona ja miehestä ainoana perheen elättäjänä muuttunut. Turabin ajatteluun ajatteluun on vaikuttanut hänen sudanilaisuutensa, sillä sudanilaisilla naisilla on suurempi henkilökohtainen vapaus ja loukkaamattomuus kuin arabinaisilla. Turabi on myös toteuttanut kirjassaan esittämiään ideoita. Sudan on todennäköisesti ainoa muslimimaa, jossa on naistuomareita (qadi) shari'a-tuomioistuimissa. Naiset ovat myös vastuunalaisissa tehtävissä yliopistoilla ja valtionhallinnossa