Poiminut Saida Kudia:

KOULUTIE-NIMINEN INTERNET-"LEHTI":

MUSLIMEJA EUROOPASSA

- sopuisaa yhteiseloa vai kiihkeää vihanpitoa?

Euroopassa elää kasvava jouko islaminuskoisia eli muslimeja. Arviot heidän määrästään vaihtelevat laskutavan mukaan kymmenestä miljoonasta kolmeenkymmeneen miljoonaan. Parinkymmenen vuoden kuluttua heitä on vielä paljon enemmän: arviot vaihtelevat parista-kolmestakymmenestä miljoonasta yli 60 miljoonaan.

Islam on tullut Eurooppaan jäädäkseen. MItä se merkitsee ja mitä siitä seuraa?

On illanhetki Pariisin laitakaupungilla. Kauppiaat siivoilevat jo vihannespuotejaan, ja töistä palaavat naiset tekevät vielä viimeisiä ruokaostoksia. Sitten he kiirehtivät patongit kainalossa koteihinsa valmistamaan illallista, jota Ranskassa nautitaan kahdeksan-yhdeksän maissa.

Autontorvien mekkalaan sekoittuu kovaäänisen välittämä, laulettu rukouskutsu. Kuuntelen, mistä ääni tulee, ja näen pariisilaiskahvilassa istuskelleen miesryhmän nousevan ja suunnistavan kohti läheistä moskeijaa.

Lyhyeksi hetkeksi mieleen nousee kumma kysymys: missä maassa oikein olen?

Ranskalaiset havahtuivat maansa uuteen todellisuuteen muutama vuosi sitten, kun niin sanottu huivikiista kuohutti koko maata. Kysymys oli yksinkertaisesti siitä, oliko ranskalaisten ja Ranskassa asuvien muslimityttöjen sopivaa käyttää koulussa pään peittävää huivia, hijabia. Tytöt ja näiden perheet halusivat huiveja, kun taas monet opettajat, koulutoverien perheet ja viranomaist vastustivat. Äärimmillään riidat johtivat koulusta erottamisiin. Nykyään tilanne on se, että vaikka itse peruserimielisyyttä ei ole ratkaistu, useimmissa kouluissa tytöt saavat käyttää huivia.

Miksi näin suuri kohu niin pienestä asiasta kuin koulutytön huivista? Ehkä siksi, että monet ranskalaiset pitivät huivikiistaa jopa koko tilanteen symbolina.

Islam on Euroopassa samanaikaisesti hyvin vanha ja aivan uusi asia. Islamilaisuus on vaikuttanut eurooppalaiseen kulttuuriin satoja vuosia. Uutta on eurooppalaisen väestön "islamilaistuminen": Eurooppaan on muuttanut ja muuttaa yhä enemmän islaminuskoisia ihmisiä, joiden on uritettävä sovittaa uskontonsa, kulttuurinsa ja tapansa isäntämaan elämään. Kristinuskoon kasvatetun eurooppalaisen kääntyminen islamiin ei sekään ole aivan harvinaista.

Tällä hetkellä reilut neljä prosenttia länsieurooppalaisista on muslimeja. Erot eri maiden ja kaupunkien välillä ovat suuret: Suomessa muslimeja on vain kymmenisen tuhatta (huom. Isralta: jo muutaman vuoden muslimeja on ollut noin 20 000!) , kun taas Britannian toiseksi suurimmassa kaupungissa Birminghamsisa muslimeja on liki kymmenesosa väestöstä.

Peruskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen on se, kuinka islam uskontona ja kulttuurina niveltyy Euroopan uskontoihin ja kulttuureihin. Toinen on islam poliittisena voimana: monet länsieurooppalaiset pelkäävät, että ääri-islamilaiset liikkeet pyrkivät valtaan Euroopassa joko väkivaltaisin keinoin tai demokraattisesti, vaalien kautta.

Islamissa itsessään ei ole mitään pelättävää: se on rauhaa rakastava yksijumalainen uskonto, joka muun muassa kieltää hyökkäyssodat. Kokonaan toinen asia on islamin yhdistyminen politiikkaa: uskonnosta voidaan tehdä myös poliittinen ase.

Vaikka muslimien ja muiden yhteiselo sujuu Euroopassa useimmissa tapauksissa hyvin, ristiriidoiltakaan ei ole vältytty.

Nykyään ristiriidat liittyvät paljolti käytännön elämään: saako eurooppalainen islaminuskoinen koulutyttö käyttää huivia, saako moskeijan rukouskutsu kuulua eurooppalaisessa kaupungissa moskeijan ulkopuolelle.

Esimerkiksi Birminghamissa, jossa on paljon muslimeja, on sovittu, ettei kristittyjen joulunvietto saa näkyä julkisessa katukuvassa sen enempää kuin muslimienkaan juhlat.

Miksi yhteiselo on joissakin tapauksissa niin vaikeaa?

"Väärinkäsitykset ovat molemminpuolisia", sanoi iranilainen tohtori Mohammad Mojtahed Shabestari kesäkuussa 1995 iranilaiselle päivälehdelle Hamsharille .

"Sekä muslimeilla että eurooppalaisilla on toisistaan vääriä käsityksiä. Muslimien mielestä eurooppalaiset ovat epäuskonnollisia ja moraalittomia aineellisen edun tavoittelijoita. Eurooppalaisten mielestä taas muslimi on henkilö, joka ei kunnioita tiedettä, teollisuutta eikä sivistystä, mutta sen sijaan kannattaa diktatorista vallankäyttöä", Shabestari sanoi. Hänen mielestään sekä muslimien että eurooppalaisten olisi tässä asiassa korjattava käsityksiään.

Ruotsalainen kirjailija Ingmar Karlsson vastaa kysymykseen, onko islamia syytä pelätä. Hän kirjoittaa: "Ei uskontoa itsessään. Mutta meidän tulee pitää silmällä niitä, jotka harjoittavat politiikkaa islamin nimissä ja siihen vedoten." Hän uskoo, että islam yllä istuu Eurooppaan, mutta sopeutumista ja suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikilta osapuolilta.