Isra Lehtinen

Usein ajattelemme, että vähemmistö-asemamme ja islamiin kohdistuvien kielteisten käsitysten vuoksi on vaikeaa olla muslimi Suomessa. Ajattelen kuitenkin itse, että totta vain toinen puoli.

Se että muslimit, sekä suomalaiset että maahanmuuttajat, kohtaavat Suomessa ongelmia on totta. Mutta johtuvatko kaikki ongelmat todellakin siitä, että olemme muslimeja? Toisaalta, eikö ongelmia saisi olla? Elämä on ymmärtääkseni henkilön uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta välillä ylä- välillä alamäkeä. Kuvittelemmeko uskon olevan sitä, että kaikki sujuu kuin rasvattu?

Entäpä jos pysähdymme katsomaan suomalaisia ts. muita kuin meitä muslimeja? Onko heillä ongelmatonta? Tuskin! Näemme varmasti niitä, joilla asiat on päällisin puolin hyvin. Mutta emme voi tietää kaikkea, mitä heidän elämässään on. Ja vaikka joillakin on asiat kohdallaan, on myös paljon niitä, joilla asiat ovat huonommin kuin meillä. Ei tarvitse mennä ns. ongelmalähiöihin, vaan ihan tavallisillakin ihmisillä löytyy pahojakin karikkoja reitiltään.

Mikä sitten muslimina olossa on vaikeaa? Keskeisin kysymys, usko, on islamissa yksinkertainen ja looginen - siis uskonkysymys on helppo.

Islam itsessään ei vaadi elämistä tietyssä maassa, vaan se on universaali uskonto, joka sopii kaikkiin yhteiskuntiin ja aikakausiin. Jos lähdemme siitä, että ihanne islamissa on, että islam toteutuisi myös valtiotasolla, niin missä sellainen maa on nykyään? Muslimimaailmassa on paljon ongelmia, jopa niin että niiden takia moni muslimi on täällä!

Pidättäytyminen kielletystä ei ole mikään lista ongelmia tai että kiellettyä olisi paljon. Moni tekee elämänsä vaikeaksi kiellettyjen asioiden suhteen. Jos niitä pohtii päivät pääksytysten, voi alkaa tuntua, että mitään ei voi tehdä. Kuitenkin kiellettyä on islamissa niin vähän! Itse on näe elämääni rajatuksi. Vaikka en syökään sikaperäisiä tuotteita (tai verilettuja) enkä juo alkoholia, on nykyäänä muutenkin tavallista, että ihmisillä on erilaisia ruokavalioita, kellä allergia- tms. terveyssyistä, kellä eettisistä syistä.

Huivini helpottaa vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä oloa, vaikka muuten myönnänkin sen tuovan rajoitteensa. Mutta, nämä rajoitteet tulevat ulkopuolisten asenteista, ei islamista. Ehkä en matkustaisi huivipäisenä samalla tavalla kuin nuorena ennen muslimiksi tuloani: rinkka selässä yksin Euroopassa. Mutta en varmaan tekisi niin tänä päivänä muutenkaan: keski-ikää lähentelevä (huh, mikä ilmaus!) alkaa olla jo mukavuudenhaluinen ja toisekseen, ei se oikein pienen lapsen kanssa onnistu. Matkustaa voin musliminakin, toteutustapa on vain erilainen.

Jos muslimit eivät olekaan läheisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa kuin avioliitossa, so what? Kun asioihin suhtautuu asenteella: näin pitää ollakin, asiat sujuvat aivan itsellään. Moni asia islamissa on minulle automaattista, osittain tietysti myös siksi, että en ole muslimina vastasyntynyt.

Lopuksi totean kyllä, etten yritä vähätellä muslimien kohtaamia ennakkoluuloja enkä kenenkään ongelmia. Halusinpa vain tuoda esiin pientä ajattelemisen aihetta: katsokaamme asian toistakin puolta. Look at the bright side, sanoisi englantilainen (vaikka voisi ensin keskustella säästä)!