Isra Lehtinen

Teknisen vian vuoksi maaliskuun An-Nur on myöhässä. Ei ole järkevää tehdä kahta lehteä aivan perä perää, joten tämä numero on tuplanumero: maaliskuu ja huhtikuu yhdessä. Pahoittelen päätoimittajana tapahtunutta. Olen kuitenkin saanut toisen tietokoneen käyttööni, joten toivoa sopii, että tällaisia ongelmia ei satu jatkossa.

Monien tapahtumien vuoksi oli tarpeen välittää tietoa edes niille, jotka yleensä osallistuvat tapahtumiimme. Näin ollen tapahtuma- & tilannekatsaus lähti noin 50 muslimille maaliskuun lopussa. Tarkoitus ei ollut syrjiä ketään, ja tiedotteessa pyydettiinkin vastaanottajia "pistämään sanaa kiertämään".

Tämä numero on An-Nurin 5-vuotisnumero. Ensimmäinen An-Nur oli maaliskuun -94 An-Nur, joka ilmestyi tuolloin huhtikuun alussa. Vaikka viiden vuoden taivalta ei tässä numerossa ole juhlistettu erikoisnumerona, on varmasti syytä käsitellä asiaa ainakin pääkirjoituksessa.

Kiitos viidestä vuodesta kuuluu An-Nurin lukijoille, sillä yksikään lehti ei pysy pystyssä ilman heitä. Viisi vuotta sitten aloitimme lähettämällä lehden 50 henkilölle, nyt tilaajia on jo yli neljä sataa sekä lisäksi yli 50 kirjastoa saa lehden.

Lehden ulkoasu on parantunut näinä vuosina, sillä alkuun lehti oli A 5-kokoinen vanhalla kopiokoneella tehty moniste. On totta, että nykyinenkin muoto on ulkoisessti vaatimaton, mutta taloudelliset syyt eivät vieläkään salli "oikean lehden" näköistä An-Nuria.

An-Nurin linja on pysynyt samana, vaikka lehti onkin kehittynyt sisällöllisesti monipuolisemmaksi. An-Nur pyrkii lisäämään tietämystä islamin uskosta Koraanin ja profeetta Muhammedin sunnan eli esimerkin pohjalta. Tärkeää on myös, että lehti tähtää yhteiskuntaan. Näin monessa artikkelissa ja pääkirjoituksessa on kirjoitettu islamista Suomen kannalta ja todellisuudestamme muslimeina Suomessa. An-Nur on myös koko olemassaolonsa ajan tasapainoillut kahden kohderyhmän välillä: toisaalta muslimien, toisaalta islamista kiinnostuneiden välillä.

Puolet viidestä vuodestaan An-Nur on toiminut Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan lehtenä. Yhteistyö lähti käyntiin, kun totesimme Yhdyskunnan ja An-Nurin linjan olevan sopusoinnussa keskenään. Yhdyskunta on maksanut painatuskulut, postikulut taas on kerätty lahjoituksin/suositustilausmaksuin. Alkuvuosina lehden kulut olivat pitkälti vain postituskulut, mutta silti taloudellinen tilanne oli usein sellainen, että seuraavan numeron ilmestyminen oli epävarmaa. Kun asiasta puhuttiin muslimien kesken, aina kuitenkin löytyi joitakin, jotka lahjoituksellaan pelastivat An-Nurin.

Olen itse saanut olla lehden päätoimittajana - alkuun vastaavan toimittajan "tittelillä" - koko tämän viisi vuotta ja kyllä oma kasvuni muslimina on varmaan lehteen heijastunut. Toivottavasti näin positiivisessa mielessä. Välillä on ollut raskastakin tehdä An-Nuria lapsen hoidon ja kaiken muun ohella, mutta toisaalta koen An-Nurin tärkeimmäksi islamin saralla tekemistäni töistä. An-Nur on ollut viimeinen, josta olen halunnut luopua, joten sen ilmestymisen puolesta olen ollut valmis jopa taistelemaan (rauhanomaisin keinoin, luonnollisesti).

An-Nurin ongelma oli alkuvuosina kirjoittajien ja kirjoitusten vähyys. Muistelen, että nyt reilun vuoden ajan kirjoituksia on tullut kiitettävästi, niin, että oma panokseni on ollut välillä vain pääkirjoitus - ja hyvä niin. Monet kirjoittajat ja erilaiset artikkelit rikastuttavat lehteä. Toisaalta tällöin An-Nur on enemmän lukijoidensa lehti ja palvelee paremmin erityyppisiä lukijoitaan.

Vaikka olenkin pyrkinyt tarkistamaan kirjoitusten kieliasun, olen tehnyt korjauksia vain osittain. On vaikea korjata käännöstekstiä ilman alkuperäistä tekstiä. Toisaalta artikkelit eivät saa olla liian yhteneväisiä, vaan kirjoittajan oma tyyli on saatava tulla näkyviin virheineenkin. Uskonnolliseen sisältään olen puuttunut silloin, tosin harvoin, kun siinä on ollut havaittavissa selvä virhe yleisesti hyväksytyn islamin kannalta. Eri tulkintoihin en ole juuri puuttunut enkä mielipiteisiinkään, paitsi jos ne ovat olleet toista loukkaavia.

An-Nurin tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikkakin Yhdyskunnalla on taloudellisesti tiukka budjetti ja painatuskuluihin rahat eivät tahdo riittää. Nykyisen kokoinen muslimiyhteisömme (noin 20 000 koko maassa) vaatisi myös muunkielisiä islamilaisia lehtiä ja ainakin somaliaksi tällainen ilmestyy aika ajoin. Suomenkielinen lehti on kuitenkin ehdoton edellytys, sillä muunkielisiä lehtiä ja kirjallisuutta saa tilata maailmalta, mutta mistä suomenkielisiä saisi?

On ollut antoisaa "pyörittää" tätä ainoaa suomeksi ilmestyvää islamilaista lehteä. Toivottavasti teillä on ollut yhtä antoisia hetkiä An-Nurin lukijoina! Tavataan tulevien An-Nurien sivuilla (ja muutenkin)!

ps. Olen pahoillani, että An-Nur 12/98-1/99 -lehdessä oli eräs mokaus. Olin saanut eräältä An-Nurin "avustajalta" tietokoneelta tulostettuja kuvia lehteen enkä ajatellut, että sivulla 17 (takakansi) ollut kuva voisi olla muuta kuin kuvio. Erään lukijan ystävällisen huomion perusteella selvisi, että kuva oli hindujen symboli. Esitän pahoitteluni lipsauksesta. Täytyy olla tarkempi ensi kerralla kaiken oudon suhteen!