Isra Lehtinen

NAINEN ISLAMISSA
Naisen asema, naisen asema - tämä on se kysymys, joka toistuu alinomaa islamista puhuttaessa. Millaisen aseman islam sitten suo naiselle?

Jos katsomme muslimimaailman naisia, emme voi sanoa mitään yhtäpitävää, sillä erot ovat valtavat eri maiden ja yhteiskuntaluokkien kesken. Länsimainen media yleensä tuo esiin köyhät, alistetut musliminaiset, joilta monet oikeudet puuttuvat. Mutta emme voi erottaa naisen asemaa muusta kokonaisuudesta. Jos mies ei voi hyvin, ei voi nainenkaan, ollaan missä tahansa. Monessa maassa ei kuunnella köyhää musliminaista, muttei köyhää miestäkään. Valitettavasti moni nykyisistä muslimimaista on kehitysmaa, joissa ovat kehitysmaiden ongelmat. 

Islamin naiselle takaamat oikeudet eivät ole monin paikoin toteutuneet, mutta edellämainitun lisäksi syyt löytyvät pitkälti paikallisista kulttuureista ja islamin tulkinnasta. Islamia saatetaan toteuttaa tiukimman mahdollisen tulkinnan mukaan naisen kyseessä ollessa, mutta miehen kohdalla valitaan liberaali tulkinta. 

Musliminaisen asema on varsinaisesti kuitenkin se, mitä islam sanoo eikä mitä jossain tapahtuu. Muslimi on muslimi eikä tässä ole eroa miehen ja naisen välillä. Jumala ilmoitti seuraavan Koraanin jakeen vastauksena naisille, jotka tulivat profeetta Muhammedin luo sanomaan, että hekin ovat muslimeja, miksi miehille on annettu niin paljon.
Jumala on valmistanut anteeksiannon ja suuren palkan alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, nöyrille miehille ja naisille, hurskaille miehille ja naisille, kärsivällisille miehille ja naisille, hartaille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille ja niille miehille ja naisille, jotka usein ajattelevat Jumalaa. (33:35)

Jae kuvaa tasavertaisuutta, kuten itse asian ilmaisen, sillä sana tasa-arvo on nykyisin hyvin arvolatautunut sana.
Toki Jumala on luonut meidät miehiksi ja naisiksi. Tämä ei tarkoita eriarvoisuutta; ja samalla:
Ihmiset, pelätkää Herraanne. Hän loi teidät kaikki yhdestä sielusta, jolle Hän loi siitä itsestään parin, ja he lisääntyivät lukuisiksi miehiksi ja naisiksi... (4:1)

Islam oli alussa ja on edelleenkin, kun se toteutetaan sen hengen mukaisesti, heikkojen puolella. Islamissa naisen ei ajatella olevan mikään ”heikko astia”, mutta tosiasia on se, että useimmiten miehet ovat naisia fyysisesti vahvempia, ja tämä on se mitä voidaan käyttää väärin naisia vastaan. On myönnettävä, että joskus muslimit voivat olla pahimpia sortajia. Tämä on selitettävissä varsin yksinkertaisesti: islamin, uskon ja tiedon, puutteella.

Meillä jokaisella on oma fitramme (K.30:30), luonnollinen tilamme, ja siksi olemme ihmisinä erilaisia, vaikka tietyt asiat yhdistävätkin. Fitraa on usein tulkittu ahtaasti ja määritelty naiseus samoin ahtain raamein. Jokaisella on kuitenkin oikeus toteuttaa omaa fitraansa. Yksi löytää itsensä kotiäitinä ja nauttii kodin askareista. Islam kunnioittaa tätä, eikä vaadi naiselta palkkatyöhön menoa. Toinen kuitenkin tarvitsee oman työn, opiskelun tai muun ja hänellä on siihen myös oikeus. Kumpikaan ei ole toistaan huonompi. 

Arabien kuulee usein määrittelevän naiset emotionaalisiksi ja miehet rationaalisiksi. Toisaalta, länsimaalaiset pitävät arabeja (sukupuolesta riippumatta) irrationaalisina. Me länsimaalaiset emme kuitenkaan aina ole niin rationaalisia kuin luulemme, sillä olemmehan (joskaan emme me suomalaiset) aloittaneet kaksi maailmansotaa. Mitäs rationaalista niissä muka on? Sodat ovat sitäpaitsi miesten aloittamia - onko mitään irrationaalisempaa kuin sota? 

Myös se, että musliminaista usein kuvataan pienten lasten äitinä jättää hieman vajaan käsityksen. Nainen ei ole pienten lasten äiti kuin tietyn aikaa (ellei hanki kymmentä lasta) eikä kaikki islamissa ole tähän vaiheeseen sidottua. Kotitöistä on myös todettava se, että islamissa niitä ei ole määrätty naisen velvollisuudeksi. Profeetta Muhammedilla oli tapana siivota kotona ollessaan ja korjata omat vaatteensa. Profeetta (r.h.) olikin monella tapaa ”pro-naiset”, mutta kalifi Omarin (ibn al-Khattab) ajalla esiin alkoi nousta naisia sortavia elementtejä. Merkkinä tästä voi mainita nykyäänkin vallalla olevan arabi-machoilun ja liiallisen mustasukkaisuuden. 

Profeetta Muhammedin ajan Medinan yhteisö on kaikin tavoin esimerkillinen muslimiyhteisö. Se on malli siitä, miten islamia tulee toteuttaa. Medinan naisista voisi lyhyesti kertoa, että heistä monet olivat hyvin itsenäisiä, uskovia naisia. He tekivät työtä ja ottivat osaa yhteisten asioiden hoitoon. Tuohon aikaan äänestettiin nostamalla käsi ylös ja asioista keskusteltiin moskeijoissa. Naiset olivat yhtä lailla mukana. 

Kun sanomme, että naisella ja miehellä on islamissa samat uskonnolliset oikeudet ja velvollisuudet, tarkoitamme uskonnollista laajassa mielessä. Islam kattaa niin yhteiskunnallisen, taloudellisen, poliittisen kuin varsinaisen uskonnollisen puolenkin. Opiskelu on islamissa sekä miehen että naisen velvollisuus, kuten Profeetan (r.h.) hadith sanoo. 

Se, mikä islamissa on kielletty naiselta, on kielletty myös mieheltä (alkoholi, seksi avioliiton ulkopuolella jne.) Koraanissa suurin osa rajoituksista on asetettu miehille suhteessa naisen kohteluun, ja vain harvoja rajoituksia on asetettu suoraan naisille.

AVIOLIITTO

Nainen säilyttää avioituessaan oman sukunimensä, rahansa ja muun omaisuutensa. Hänen ei ole velvollisuus käyttää niitä perheen hyväksi, vaan miehellä on elatusvelvollisuus (K. 4:34). Nykyään tilanne on usein se, että perheessä on kaksi tulonsaajaa ja tulot käytetään yhteiseen hyvään. Jos nainen käy ”Hän on asettanut rakkauden ja armon teidän välillenne...”

työssä, on kohtuullista, että mies ottaa osaa kotitöihin. On myös tilanteita, joissa vain nainen on työssä ja mies työtön, mutta islam voi kohdata tämänkin. Perhe voi itse ratkaista omat tilanteensa eikä islam säätele yksityiskohtia. Islam vain luo yleisohjeet sille, ettei naista ”käytetä” väärin. Tärkeintä on perheen toimivuus. 

Avioliitossa kumpikaan ei hallitse toista, ja asiat tulee hoitaa neuvotellen (shura, ks. K. 42:38). Avioliitto islamissa on kumppanuussuhde, kuten arabian sana zawj, feminiini zawja, ilmaisee. Vain joissakin tapauksissa, jos yhteisymmärrystä ei muuten löydy , miehellä on veto-oikeuteen verrattava mahdollisuus. Avioliiton tarkoitus on paitsi tarjota kummallekin osapuolelle se täyttymys, jonka erilaisuus - naiseus ja mieheys -yhdistyessään suo, myös se, että pariskunta hankkii lapsia. On puolisoiden itsensä päätettävissä kuinka monta lasta ja kuinka usein he haluavat, mutta asia on tietysti lopulta kiinni siitä, mitä Jumala antaa. 

Puolisoiden välisestä suhteesta Koraani sanoo kauniisti:
Hän on asettanut rakkauden ja armon teidän välillenne. Tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat. (30:21)

Miehen naisille avioliiton solmimisen yhteydessä antama mahr, ns. huomenlahja, on häneltä hyväntahdon osoitus tulevalle vaimolleen. Mahr on täysin vaimon omaisuutta. 

On olemassa useita haditheja, joista löytyy naisten oikeuksista, mutta on myös niitä, joita on käytetty naisia vastaan. Näistä löytyi esimerkkejä An-Nur 3/00 artikkelista ”Kuunnelkaa miehiä - patriarkaalista muslimitaustaa vasten eläminen”. Tässä pari naismyönteistä hadithia: ”Naiset ovat miesten kaksoispuoliskoja” (tarkoittaa, että kokonaisuus muodostuu kahdesta puoliskosta, joista toinen on mies, toinen nainen). Samaten: ”Paras teistä on se, joka on paras vaimolleen.”

Islamissa naiseutta ei voi riistää ja tässä tärkeänä nousee esiin säädyllinen vaatetus (K. 24:30-31), joka toki koskee sekä miehiä että naisia. Hijabin, joksi musliminaisen asua -vain kädet ja kasvot näkyvät ja vaatteet ovat pitkät ja väljät - nykyään yleisesti kutsutaan, puolesta voisi kirjoittaa pitkään. Tiivistettynä sen etuja ovat naisten keskinäinen tasavertaisuus, sillä fyysiset seikat eivät saa olla niitä, jonka mukaan naisia arvioidaan, seksuaalisen elementin sulkeminen pois ja tätä kautta naisen mahdollisuus toteuttaa myös julkista rooliaan rauhassa. Länsimaiseen ongelmaan sukupuolisesta häirinnästä ja naisen arvioimisesta fyysisten syiden perusteella islam tarjoaa oivan ratkaisun. 

Länsimaista naisten vapautusliikettä (women’s liberation) voisi kritisoida monesta asiasta, mutta tässä yhteydessä tulee mieleen suhtautuminen lapsiin. Naiset on pitänyt vapauttaa lapsista, mutta miksi lapsia sitten hankitaan? Kyllä lapset naista sitovat, mutta myös miestä. Ja miksi ei saisi sitoa? Yksi syy nykyajan ongelmiin lasten kanssa on se, ettei heidän huolenpitonsa eteen tehdä tarpeeksi. Asiantuntijat kirjoittavat hukatusta vanhemmuudesta.

Ja mitä on vapaus? Todellista vapautta on se, ettei mies eikä nainen ole riippuvainen mistään muusta kuin Jumalasta. 

Toisaalta tuskaannun välillä muslimien käsityksiin asioista. Jostain kumman syystä muslimikulttuurien tavat tahtovat eksyä islamiin palanneidenkin piiriin. Kuvitellaanko esimerkiksi, että se on islamia, kun pojille sallitaan enemmän kuin tytöille? Tai että kotiäidin malli tuntuu olevan ainoa musliminaiselle sopiva naisen malli? Musliminaisen mallit lähtevät islamista, Koraanista ja Sunnasta. Näitä tosin on tulkittu, eritoten haditheja, ajoittain naista aliarvioiden. 

Olen myös ihmetellyt sitä, että Anne Sofie Roaldia (Asmaa)joka vieraili Helsingissä viime marraskuussa, lukuunottamatta vierailevat naisluennoitsijat eivät ole olleet parhaita mahdollisia naisasian ajajia. Omat mielipiteet siirretään islamiin, vaikka sellaisella kuin kuka vaihtaa vauvan kakkavaipan ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Islam ei sano tästä mitään, vaan asia on tilanne- ja perhekohtainen. Myös islamilainen kirjallisuus on ollut minulle pettymys. Parhaat artikkelit naisten puolesta on löytynyt mieskirjoittajilta kuten Murad Hofmann tai Jamal al-Badawi. Kuitenkin nainen on se, jonka tulisi naisten puolesta puhua. Itse tunnemme itsemme parhaiten. 

Islam soi naiselle kaikki ne oikeudet, joita nykyihminenkin tarvitsee. Ne vain on otettava käyttöön!