Isra Lehtinen
Usein me muslimit valitamme keskenämme sitä, miten valtaväestö meihin suhtautuu. Näin teen itsekin. Valtaväestöllä toki on paljon ennakkoluuloja, joihin törmää tavalla jos toisella. Mutta, mutta, tämä ei ole koko totuus.

Olen saanut huomata myös sen, että henkilökohtaisten kontaktien kautta kuilun voi ylittää eikä se sittenkään ole niin syvä kuin joskus luulemme. Meillä naisilla (ei tietystikään kaikilla) on etuna se, että lapset tutustuvat keskenään. Kun toisten lasten vanhemmat huomaavat tyttäreni olevan aivan tavallinen lapsi, tajuavat he minunkin olevan ”normaali” erilaisesta ulkonäöstäni - musliminaisen vaatetus - huolimatta. Lapset ovat myös universaali keskustelunaihe naisten parissa, jota kautta yhteinen sävel löytyy helposti.

Meidän muslimien ei pidä eristäytyä eikä antaa periksi. Meidän on yritettävä solmia kontakteja naapureihimme tai muihin, joiden kanssa olemme tekemisissä. Se, että meitä ei pidetä kummallisina, vaan olemme yksi muista omana itsenämme, palvelee meitä parhaiten.

On tärkeää olla mukana erilaisessa toiminnassa. Antamalla mielipiteemme, jossa taustalla on islamilainen arvomaailma, mutta joka ei ole puettu uskonnollisin vivahtein, voimme vaikuttaa asioihin. Olen usein ollut tilanteissa, joissa olen esittänyt mielipiteitäni ja saanut kannatusta. Mielipiteeni on lähtenyt islamista, mutta tätä en ole maininnut. Islamhan on monessa suhteessa tavallista maalais-(tai kaupunkilais-)järkeä .

Ei pidä istua puhumaan islamista vieraiden kanssa noin vain. Usein se on pahinta mitä voi tehdä. On tietysti tilanteita, joissa muslimin nimenomaan halutaan puhuvan uskonnostaan, mutta tämä onkin aivan eri asia. Myös silloin, kun sinulta kysytään uskonnostasi, tietysti vastaat parhaan tietosi mukaan. 

Muuten toisille ei pidä antaa luentoja islamista. Sekin on islamia, että puhuu lapsista, ajankohtaisista asioista, yhteiskunnasta ja aivan arkisista asioista. Me muslimit olemme tavallisia ihmisiä, joilla on ihanne. Da’wa, jonka puolesta mielelläni puhun ja joka on jokaisen muslimin velvollisuus, on myös sitä, että muslimien elintila laajenee ja voimme elää rauhassa muiden kanssa. 




ps. Ensi lehdessä toinen osa viimekertaiseen artikkeliin ”Kuunnelkaa miehiä - patriarkaalista muslimitaustaa vasten eläminen”, sillä tällä kertaa naisteemaa käsitellään Nainen islamissa - kirjoituksessa.
Huom! Viime lehden Lukija-palstalla julkaistiin Isra Lehtisen vastine Heikki Räisäselle. Nimi oli jäänyt pois.

ps. 2. Olen iloinen, että lukijat ovat esittäneet artikkelitoivomuksia An-Nuriin. Tässä toiveet, joihin yritän itsekin vastata. Esitän ne kuitenkin niille, jotka voisivat innostua kirjoittamaan aiheiden pohjalta. 
An-Nuriin on yleensä tullut mukavasti kirjoituksia, mutta tämän ja viime lehden kanssa on ollut artikkelipula. Vaivaako kirjoittajia kevätväsymys? Uusiakin kirjoittajia kaivataan!
Toiveet: - matkakirjeet, lyhyiltäkin matkoilta 
muslimien pariin
- pyhiinvaellus
- rukouksia eri tilanteisiin, mm.
salat al-hajah (tulee ensi lehteen,
in sha’a Allah)
- dhikr
- arabian kielen merkityksestä ->
jo tässä numerossa

Katumusta ja sielua käsittelevät luentoni sekä Caisan armo-luento toivottiin An-Nuriin, mutta uusin ne ensi syksynä luentoina. Tuleviin lehtiin on myös tulossa minulta kirjoitukset uskosta ja kiitollisuudesta sekä vääränlaisesta syyllisyydestä, josta islam vapauttaa.