Isra Lehtinen

ISLAMIN JUMALA-KÄSITYS

Koko islamin lähtökohta on, että Jumala ON. Sana islamkin tarkoittaa Jumalalle alistumista ja kuuliaisuutta Hänelle. Islamia ei ole, jos sen keskeisin ulottuvuus otetaan pois: islam on suoraan Jumalalta ja Koraani on alkuperäinen Jumalan Sana.

Islamissa emme voi puhua Jumala-kuvasta, vaikka sanan kuva voikin ymmärtää symbolisesti. Jumalalle ei kuitenkaan saa antaa muotoa eikä Hänelle voi määrittää paikkaa, jossa Hän on. Jumala on kaikkialla, idässä ja lännessä, minne ikinä kasvomme käännämme. Häntä ei myöskään tule kutsua olennoksi, koska se antaisi Hänelle muodon. Jumala on olevainen. Islamissa on ehdoton Jumalan kuvakielto - kuinka voisimmekaan kuvata sellaista, jolla ei ole muotoa?

Sitä, millainen Jumala on, voimme ymmärtää Hänen 99 ominaisuutensa, nimensä kautta. Nämä ominaisuudet kertovat meille Hänestä sen, mitä meidän tarvitsee tietää Hänestä voidaksemme palvella Häntä kuten Häntä tulee palvella. Sana jumalanpalvelus tarkoittaa, että me palvelemme Jumalaa. Siksi meidät on luotukin (K.51:56).

Jumalan 99 kauneimmasta ominaisuudesta (asma al-husna) esimerkkinä voisi mainita joitakin. Jumala on Kaikkivaltias, Ikuinen, Täydellinen, Armelias, Oikeudenmukainen, Viisas, maailmankaikkeuden Luoja. Koraanin 114 suuraa, paitsi yksi, alkavat Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen. 

Jumalan ominaisuuksia on myös Valo. Koraanin rakastetuimpia jakeita on Valon jae (ayat al-nur) Valon suuran 24 jae 35. Tämän yksittäisen jakeen pohjalta on kirjoitettu varsinainen määrä viisauskirjallisuutta.
Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn lasi on kuin välkkyvä tähti ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään. Sen öljy miltei valaisisi, vaikka tuli ei sitä edes koskettaisi. Siinä on valoa valon päällä. Jumala johdattaa valkeuteensa, kenet tahtoo, ja Hän esittää ihmisille vertauksia. Jumala on Kaikkitietävä.

Islamissa käytetään termiä tawhid, ykseys, mieluummin kuin monoteismi-sanaa kertomaan siitä, että Jumala on Yksi ja Ainoa eikä ole ketään Hänen rinnallaan. Hänellä ei ole poikaa, vaimoa eikä tyttäriä. Hän ei ole koskaan ruumiillistunut; eikä Hän myöskään lepää (ks. Ayat al-Kursi, Valtaistuimen jae 2:255 sekä suura 112).

Muslimi rukoilee suoraan Jumalaa, pyytää Häneltä anteeksi ja Jumala myös antaa anteeksi. Ihmisen ja Jumalan välillä ei ole ketään ja näin usko on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Niinpä islamin pelastuskäsitys on tawhidista lähtöisin. Jumala on se, joka pelastaa. Koraanissa sanotaan (4:48), että Jumala voi halutessaan antaa anteeksi kaiken muun , paitsi jos pitää muita jumalia Hänen rinnallaan. 

Islamin ensimmäinen pilari on uskontunnustus. Sen ensimmäinen osa kuuluu: La ilaha illa Allah eli ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Tämän todistaminen tekee ihmisestä muslimin. Tämä pitää sisällään ajatuksen, että ei ole muuta todellisuutta kuin Todellisuus (Haqq). Jumala on Totuus, Todellisuus ja Hänen tiensä on oikea tie (1:6).

Allah on Jumala arabiaksi. Kuitenkin se tarkoittaa vain Jumalaa isolla j-kirjaimella. Suomen kielessä Jumala-sanan voi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, sen voi laittaa monikkoon tai feminiiniin. Näin ei kuitenkaan voi tehdä islamissa. Allah ei ole vain muslimien Jumala, vaan koko luomakunnan Jumala. Kun arabikristitty tai -juutalainen puhuu omalla kielellään Jumalasta, hän käyttää sanaa Allah.

Jumalan ykseydestä seuraa profeettojen ykseys. Kaikki profeetat olivat Jumalan lähettämiä ja he puhuivat samaa ydinsanomaa: uskokaa yhteen Jumalaan ja palvelkaa Häntä. Ihmiskunnan ykseys lähtee Aadamista ja Eevasta, kantavanhemmistamme, joista me kaikki olemme peräisin. Islamissa on tärkeää myös muslimien ykseys (josta kirjoitinkin jo An-Nur 3/00 artikkelissa Mitä islam on).

Ajatus Jumalasta johdattajana ja se, että Hän välittää ihmisistä eikä jättänyt meitä eksyksiin, näkyy siinä kuinka Hän lähetti profeettoja kertomaan kuinka elää Hänen tahtonsa mukaan. Koraani on Hänen suurin armon osoituksensa ja se kertoo juuri tästä.

Jumala haluaa ihmisen parasta, mutta nykyihminen erityisesti kuvittelee olevansa niin viisas, että pärjää ilman Jumalaa. Lopputulos on nähtävissä ympärillämme. Maailman kärsimyksen ongelma lähtee nimenomaan ihmisen vääristä valinnoista. 

Muslimin uskoon kuuluu luottamus Jumalaan ja Häneen turvautuminen. Epätoivo ei pääse viemään ihmistä syövereihinsä, vaan toivo paremmasta elää synkimpinäkin päivinä. Ihminen on riippuvainen vain Jumalasta ja hän on vapautunut palvelemasta ketään muuta. Ihminen on Jumalaan verrattuna sijaishallitsija (khalifa), jonka tulee hallita maailmaa Jumalan ohjeiden mukaan. Ihminen alistuu vain Hänelle ja kumartaa vain Häntä.

Muslimi pyrkii elämässään lähemmäs Jumalaa. Tiellä häntä auttaa tiedon hankkiminen - paitsi puhtaasti uskonnollisen myös ns. maallisen tiedon - ja sana tieto ('ilm) onkin Jumalan jälkeen toiseksi yleisin sana Koraanissa. Rukous on avain Jumalan läheisyyteen, mutta myös kaikenlainen jumalanpalvelus-töiden toteuttaminen.

Jumala on lähempänä meitä kuin kaulavaltimomme (K....), ja Hän näkee kaiken mitä teemme. Näin muslimi on jatkuvasti tietoinen Jumalasta (taqwa). Ajatus onkin: "ole kuin näkisit Jumalan ja tiedä että Hän näkee sinut" (ihsan).

Jumala ei tarvitse tekojamme, vaan me itse. Jumala on luonut kaikelle määrätyt lait: eläimille, kasveille, taivaankappaleille jne. Ne kaikki palvelevat Jumalaa, vain ihminen rikkoo tarkoitustaan vastaan. 


MITÄ SEURAA USKOSTA JUMALAN YKSEYTEEN

Ihminen tietää, että kaikki mitä hänellä on, tulee Jumalalta. Näin ihmisen valtaa rauha, onni, nöyryys ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Hänestä tulee kärsivällinen, rohkea ja päättäväinen. On turha pelätä, sillä sekä hyvä että paha tulevat Jumalalta. On kuitenkin pidettävä järki kädessä: "Luota Jumalaan, mutta sido kameli", sanoo hadithkin (profeetta Muhammedin perimätieto). Ihmisen kiitollisuus ja kuuliaisuus kuuluvat Jumalalle. Jumalaan uskomisesta seuraa, että ihminen pyrkii elämään Jumalan ohjeiden mukaan, jotka hän on saanut kaikkeen elämässään. Jumalalta tulevat arvot, usko, kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja etiikka. 

Islamin Jumala-käsitys on hyvin looginen. Suurin osa ihmisistä Suomessakin tutkimusten mukaan uskoo yhteen Jumalaan. He ovat ehkä kirkon jäseniä, mutta sen opinkappaleisiin ei välttämättä uskota. On osa ihmisyyttä uskoa yhteen Jumalaan. Islamin opetuksen mukaan omatuntomme on Jumalan ääni meissä. Kun synnymme, tulemme suoraan Jumalan luota ja meillä on sisällä usko Jumalaan. Siksi kun "käännymme" muslimeiksi itse asiassa palaamme islamiin. Kotiinpaluun teema tulee islamissa esille ja tiivistäen sitä voisi kuvata sillä tuttuuden tunteella, jonka moni "käännynnäinen" kokee islamin suhteen.

Koraanin 59 suuran viimeiset jakeet, 22-24, sopivat hyvin päättämään myös tämän kirjoituksen:
Hän on Jumala; ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Hän tietää niin salaisuudet kuin julkisetkin asiat ja Hän on Armelias, Armahtaja. Hän on Jumala; ei ole muuta jumalaa kuin Hän: Kuningas, Pyhä, Rauha, Suojelija, Vartija, Mahtava, Väkevä, Majesteettinen. Jumala on niiden yläpuolella, joita he asettavat Hänen rinnalleen! Hän on Jumala, Luoja, Laatija, Muovaaja. Hänelle kuuluvat kaikki kauneimmat nimet, ja kaikki, mikä on taivaassa ja maassa, ylistää Häntä. Hän on Mahtava, Viisas.