Fatima

Terveisiä kaikille hajjilta! Al-hamdu lillah, tänä vuonna oli minun mahdollisuuteni päästä hajjille. Kauan sitä oli suunniteltu ja jännitetty onnistuuko se tänä vuonna. Paria kuukautta ennen matkaa varmistui, että rahat riittävät ja että vanhemmillani on mahdollisuus hoitaa lapsiamme poissa ollessamme. Aloimme valmistautua matkaan ja otimme muutamia rokotuksia. Menin lasten kanssa Turkuun vanhempieni luo jo 2,5 viikkoa ennen matkaa, että lapset sopeutuisivat paremmin uuteen paikkaan. Tyttäreni ovat 3,5- ja 1-vuotiaita ja minua tietysti jännitti hirveästi heidän pärjäämisensä ilman vanhempia. Al-hamdu lillah, kaikki meni hyvin.

Matkamme kesti kaikkiaan tasan neljä viikkoa. Lähdimme Turusta Ruotsin laivalla sunnuntaiaamuna 5.3.2000 ja olimme takaisin Turussa sunnuntaiaamuna 2.4. Minä ja mieheni teimme matkamme Al-Huda-moskeijan ryhmän mukana, jossa oli yli kolmekymmentä jäsentä ja kaikki muut olivat somaleja paitsi minä. Ryhmämme johtaja oli matkamme järjestäjä ja hän oli järjestänyt meille hajj-viisumit Ruotsin Saudi-Arabian suurlähetystöstä. Viisumia varten tarvittiin muutamia papereita, mm. kansainvälinen rokotustodistus.

Täytyy sanoa, että jos menee ensimmäistä kertaa hajjille, niin kannattaa ehdottomasti mennä ryhmän mukana tai sellaisen henkilön mukana joka on jo aikaisemmin suorittanut hajjin. Kokemattomana voi tehdä virheitä. Vaikka lukisi kirjoista, silti voi käsittää väärin. Tietenkin pyhiinvaellus-oppaita kannattaa lukea ja niitä onneksi jaetaankin ilmaiseksi Saudi-Arabiassa pyhiinvaeltajille englannin ja arabian kielellä.

Ensimmäiseksi siis menimme päivälaivalla Turusta Tukholmaan. Yövyimme paikallisten muslimien luona ja aamulla lensimme Tukholmasta Manchesteriin, Englantiin. Se kesti vain pari tuntia. Manchesterista sitten lensimme Jeddaan, Saudi-Arabiaan. Matka kesti noin 5,5 tuntia. Saudi-Arabian Airlinesin koneessa oli rukoilutila ja monitorista näytettiin qibla. Ennen koneen lähtöä kuljettaja luki matkallelähtö-du'an. Vähän ennen Jeddaan saapumista esitettiin myös dokumentti pyhiinvaelluksesta.

Kun laskeuduimme Jeddaan, jouduimme passintarkastuksiin, jotka kestivät monta tuntia. Pyhiinvaeltajia varten rakennettu lentoterminaali on valtava. Siellä on mm. ruokapaikkoja, kauppoja, suihkut ym. Joka paikassa nukkui ja istui pyhiinvaeltajia eri puolilta maailmaa. Heitä katsellessa oli jännittävää arvailla mistä maasta he mahtoivat olla. Myytävänä oli erityisiä ohuita hajj-mattoja, joiden päällä pyhiinvaeltajat nukkuivat ja istuivat koko pyhiinvaelluksen ajan, esimerkiksi kun asuttiin teltassa. Minulla oli myös makuupussi mukana. Me yövyimme ensimmäisen yön siellä lentoterminaalin lattialla, sillä oli liian myöhä lähteä mihinkään.

Seuraavana päivänä lensimme Medinaan, jossa viivyimme kolme päivää. Asuimme hotellissa miehet ja naiset eri huoneissa. Medinassa käyminen ei ole pakollista eikä se kuulu itse hajjiin, mutta on sunna käydä Profeetan (SAAS) moskeijassa ja rukoilla siellä. Rukoilimme siellä joka päivä, se oli lähellä majapaikkaamme. Profeetan (SAAS) moskeijan keskellä on jäljellä alkuperäistä moskeijaa ja siellä on Profeetan (SAAS), Abu Bakrin (RAA) ja Omarin (RAA) haudat. On sunna käydä siellä ja lausua heille tervehdykset ja Allahin siunaukset. 

Eräänä päivänä oli järjestetty vain naisille pääsy hautoja katsomaan ja siellä oli silloin tietenkin aikamoinen tungos. On myös sunna käydä Quban moskeijassa ja rukoilla siellä kaksi rak'aa. Kävimme siellä ja myös paikalla, jossa käytiin Uhudin taistelu ja jonne taistelussa kuolleet muslimit (mm. Hamza, RAA) on haudattu.

Olimme siis Medinassa kolme päivää. Kolmannen päivän iltana valmistauduimme ihramiin, teimme ghuslin (kokovartalopesu) ja miehet pukeutuivat kahteen valkoiseen ihram-vaatteeseen. Naiset voivat pukeutua mihin tahansa hijabiin, ei välttämättä valkoiseen. Matkustimme bussilla koko yön Medinasta Mekkaan, sillä seuraavana päivänä suoritimme 'umran (pieni pyhiinvaellus). Melkein koko bussimatkan toistimme talbiyyaa, joka sisältö on:
"Labbayk allahumma labbayk. Labbayk. La sharika laka labbayk. Inna-l-hamda wa-l-ni'mata laka wal mulk. La sharika lak."
Se tarkoittaa suomeksi: "Tässä minä olen palveluksessasi, oi Allah. Sinulla ei ole vertaistasi. Tässä olen palveluksessasi, oi Allah. Kaikki ylistys kuuluu sinulle ja valtakunnallesi. Sinulla ei ole vertaistasi."

Mekkaan saavuttuamme veimme vain tavaramme nopeasti majapaikkaamme ja lähdimme suoraan Kaabaan, masjid al-haramiin (Pyhä Moskeija). Tuntui uskomattomalta, että todellakin olimme Kaaban luona. Yksi rukous masjid al-haramissa vastaa 100 000 rukousta missä tahansa muualla!

Teimme tawafin eli Kaaban kierron seitsemän kertaa vastapäivään. Sen voi tehdä myös toisessa ja kolmannessa kerroksessa moskeijaa, mutta 'umralla teimme sen suoraan. Jokaisen kierroksen jälkeen seisoimme sivuttain, nostimme oikean käden ylös kohti mustaa kiveä ja sanoimme "Allahu akbar". Tawafia suorittaessa voi lausua mitä tahansa Koraanin jakeita ja tehdä mitä tahansa du'aa, mutta on sunna tehdä seuraava du'a:
"Rabbana 'atina fi-l-dunya hasanatan wa fi-l-akhirati hasanatan wa qina adhaban-nar."
Eli: 
"Herramme, anna meille hyvää tässä maailmassa ja hyvää tuonpuoleisessa ja varjele meitä tulen rangaistukselta!" (K. 2:201)

Kun seitsemän kierrosta tuli täyteen, rukoilimme kaksi rak'aa maqam ibrahimin, profeetta Abrahamin (AS) "paikan" takana. Sen jälkeen joimme zamzam-vettä ja muutenkin pesimme sillä itseämme. Sitten suoritimme vielä sa'in eli kävelimme Safan ja Marwan väliä seitsemän kertaa. Osan matkaa jokaisella kerralla miesten kuuluu hölkätä, naisten ei tarvitse. Safa ja Marwahan ovat kaksi kukkulaa, joiden väliä profeetta Ismailin (AS) äiti Hajar juoksi seitsemän kertaa etsiessään lapselleen vettä. Silloin Allah avasi zamzam-lähteen. Sa'in suoritettuamme olimme suorittaneet 'umran! Masjid al-haramin naistenhuoneessa me naiset leikkasimme vähän hiuksiamme ja miehet ajoivat päänsä.

Seuraavat muutamat päivät pääasiassa lepäsimme majapaikassamme ja keräsimme voimia varsinaista hajjia varten. Toiset kävivät Kaaban luona rukoilemassa ja somalin kielellä oli sheikkien luentoja. Niihin osallistuivat somalit eri puolilta maailmaa, lähellämme heitä asui paljon. Saimme rannekkeet ja kuvalliset henkilökortit, joita tuli aina pitää mukana. Jos sattuisimme eksymään, näyttäisimme niitä poliiseille, jotka ohjaisivat meidät Mekan majapaikkaamme.

Hajj on suoritettava tiettyinä päivinä dhu-l-hijja-kuuta. Pyhiinvaellus alkaa sillä, että valmistaudutaan ihramin tilaan, tehdään ghusl ja miehet pukeutuvat ihram-vaatteisiin. Ihramin aikana ei saa käyttää hajusteita (mutta ihramiin valmistautuessaan miehet parfymoivat itsensä), shampoota eikä saippuaa eikä kynsiä saa leikata. Kynnet ja karvoitus leikataan valmistauduttaessa ihramiin ennen ghuslia. Niqabia (kasvot peittävä liina) ei muuten saa ihramin aikana käyttää, siitä on hadith. Minäkin otin niqabin pois ja ihramin jälkeen laitoin sen taas takaisin.

Ihramiin valmistauduttaessa tehdään niyya (aikomus) suorittaa pyhiinvaellus sanoen "labbayka hajjan". Hajjilla pitää keskittyä täysin Allahin palvelemiseen, ei ajatella maallisia eikä tietenkään riidellä eikä puhua toisista pahaa takanapäin tms. Me pyhiinvaeltajat olemme siellä Allahin vieraina, koska Allah on meidät sinne kutsunut, ei kukaan ihminen. Subhana Allah!

Pyhiinvaelluksen ensimmäisenä päivänä pyhiinvaeltajat leiriytyvät Minan laaksoon. He asuvat siellä isoissa teltoissa, joissa on ilmastointilaitteet. Naisille ja miehille on erikseen suihku- ja wc-koppeja ja peseytymispaikkoja wudua varten. Minassa on myös kojuja, joista saa ostaa mm. kivennäisvesipulloja, ruokaa, matkamuistoja ym. 

Ensimmäinen päivä (8. dhu-l-hijja) vietettiin Minassa, mutta seuraava päivä tuli viettää kokonaan Arafatin tasangolla. Lähdimme sinne heti aamusta. Itse vuorelle, Armon vuori (jabal al-rahma) ei tarvitse kiivetä, vaikka jotkut pyhiinvaeltajat sinne kiipeävätkin. Riittää, että istuu teltassa, lukee Koraania ja tekee du'aa. Menin katsomaan vuorta lähempää ja rukoilemaan siellä du'aa, mutta niin ei ole pakko tehdä. Teltoissa rukoilu riittää. Auringon laskiessa lähdimme bussilla Muzdalifa-nimiseen paikkaan, jossa pyhiinvaeltajat yöpyvät taivasalla. Aamulla fajrin aikaan kävelimme takaisin Minaan. Sekä Arafatilla että Muzdalifassa oli miehille ja naisille omat hygieniatilat.

Lepäsimme koko päivän Minassa, sillä seuraavana päivänä olikin kova urakka. Aamulla lähdimme kävelemään Minasta kivienheittopaikalle. Siellä on kolme pylvästä, joihin jokaiseen kuuluu heittää seitsemän pientä kiveä oikealla kädellä ja sanoa jokaisen kivenheiton jälkeen "Allahu akbar". Ensimmäisen ja toisen pylvään jälkeen tulee rukoilla du'a. Kivenheittorituaalin jälkeen meidät oli puhdistettu synneistämme!

Kivenheittopaikalta menimme Mekkaan majapaikkaamme. Lepäsimme vähän, miehet ajoivat päänsä ja naiset leikkasivat vähän hiuksiaan. Kävimme suihkussa ja vaihdoimme vaatteet. Emme olleet enää ihramin tilassa, mutta meidän tuli suorittaa Kaabassa tawaf ja sa'i. Lähdimme sinne saman tien. Tällä kertaa teimme tawafin kolmannessa kerroksessa ja siellä ei ollut tungosta, sai rauhassa kävellä. Yhden päivän osalle tuli tosi paljon kävelyä, mutta onneksi minulla oli hyvät kengät - jalat eivät tulleet kipeiksi. Nyt olimme suorittaneet hajjin!

Yöksi menimme Minaan. Söimme siellä teurastettua lammasta, mutta 'id-rukousta pyhiinvaelluksella ei ole eikä juhlaa vietetä. Viivyimme Minassa vielä muutaman päivän - ei-pakollista - ja kolmena seuraavana iltana kävelimme kivenheittopylväille ja toistimme kivenheittorituaalit. Surullista oli, että matkan varrella oli köyhiä ihmisiä. Myös invalideja ja äitejä näkyi pienten lasten kanssa kerjäämässä. Heitä oli myös Kaaban alueella. Jos antoi joillekin heistä rahaa, olisi halunnut antaa kaikille.

Minasta palasimme takaisin majapaikkaamme Mekkaan. Melkein jokainen meistä oli vähän kipeä. Meillä oli kuumetta, päänsärkyä, yskää ja nuhaa. Yskä ja nuha varmaankin johtuivat ilmastonvaihdoksesta. Mieli oli kuitenkin onnellinen: me todella olimme suorittaneet hajjin! Al-hamdu lillah!
Meillä oli pyhiinvaelluksen jälkeen vielä viikko aikaa ennen Suomeen paluuta, ja meille oli järjestetty mahdollisuus päästä Jeddaan ostoksille. Asuimme Jeddassa erään somaliperheen luona. Kävin Jeddassa mm. islamilaisessa kirjakaupassa, jossa oli paljon hyviä englanninkielisiä kirjoja ja suomeksikin löytyi pari: "Naiset islamissa ja muslimiyhteiskunnassa" ja eräs toinen!

En ole koskaan ennen ollut muslimimaassa, joten oli tosi hienoa kun kaikki ihmiset ympärilläni olivat muslimeja. Moskeijoita oli joka paikka täynnä, adhan kuului kotiin sisälle ja kun menin ulos, kaikki naiset siellä olivat pukeutuneet hijabiin. Ihan toista kuin Suomessa.

Lähtöpäivän aamuna tehtiin vielä yksi tawaf Kaaban ympäri ja jokainen sai kanisterillisen zamzam-vettä mukaan. Ajoimme bussilla Mekasta Jeddan lentoasemalle. Lentokoneemme oli myöhässä monia tunteja ja vasta yöllä pääsimme Manchesteriin menevään koneeseemme. Olimme Manchesterissa aamulla ja odotimme sielläkin monta tuntia Ruotsiin menevää konetta. Kun vihdoin illalla olimme Ruotsissa, matkalaukkujamme ei meinannut löytyä! Mutta sitten, al-hamdu lillah, ne kuitenkin löytyivät.

Yövyimme Tukholmassa. Tarkoituksenamme oli mennä aamulaivalla Turkuun, mutta myöhästyimme siitä! Menimme vasta iltalaivalla. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tämä pyhiinvaellusmatka oli ihmeellinen ja ihana seikkailu. In sha'a Allah, te kaikki pääsette jonakin päivänä hajjille!