A'isha 

Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen

Kerron vähän itsestäni ensin. Olen 38-vuotias, 7 kk vanha muslimi Allahin armosta. Luonteeltani olen aika hemmoteltu ja pelkään, aika itsekäskin.

25.2. 2000 pääsin saapumaan perjantairukoukseen kotoani Porvoosta. Menin tapani mukaan tataarimoskeijaan. Moskeijakäynnit rauhoittavat ja täyttävät sydämeni rakkaudella ja uskolla. Olin niin onnellinen lähtiessäni moskeijasta, että jätin huivinkin päähäni, vaikka muuten otan sen lähtiessäni pois, kun en vielä ole huiviasiaa itselleni selvittänyt.

Kävelin yhden korttelin ja kaaduin ja kuulin jalkani katkeavan. Sairaalasta kotiuduttuani ajattelin: "Mitä minä tein väärin? Eikö Jumala hyväksynyt rukoustani? Rukoilinko väärin? Ahaa, tämä on "sakko" jostakin." Ja latasin mieleni rangaistustunnelmaan 2 kk:n sairasloman ajaksi. No, onneksi positiivinen puoleni pääsi voitolle ja ajattelin: "Vaikene, ehkä Jumala haluaa opettaa jotakin. Ja nythän minulla olisi aikaa lukea profeetta Muhammedin (r.h.) elämäkerta."

Viikon päästä toinen jalkani petti ja jouduin rullatuoliin. Siitä alkoi kallisarvoisin aika, minkä olen elämässäni kokenut kääntymiseni jälkeen.

Allah armossaan siunasi minua seuraavilla lahjoillaan: opin rakastamaan rukoilemista ja opin rukouksen kokonaan ulkoa arabiaksi. Opin rakastamaan profeetta Muhammedia (r.h.) ja hänen sunnaansa. Koraani avautui minulle uudella tavalla luettuani Profeetan (r.h.) elämäkerran ja Koraanista tuli jos mahdollista entistä rakkaampi. Ymmärsin huivin symboliikan ja aloin käyttää sitä. Kerroin lähisukulaisilleni uskostani (vaihtelevin vastaanotoin). Sain lahjaksi syvän rakkauden sydämeeni. Lisäksi olen saanut aitoa lämpöä uskonsisareltani ja -veljiltä. He ovat viettäneet luonani tuntikausia Koraania lukien ja keskustellen hälventääkseen eristyneisyyden tunnettani, lohduttaneet suruissani, opettaneet uskonasioita ja olleet muutenkin avuksi. Al- hamdu lillah! Opin myös sanomaan useammin in sha'a Allah. Lisäksi lukemattomat "pienet" asiat selkiytyivät elämässäni.

5 viikon jälkeen harjoitellessani uudelleen kävelemään sanoin sydämestäni: "Al-hamdu lillah tästä onnettomuudesta, sillä se koitui valtavaksi siunaukseksi. Mihinkään aarteisiin en vaihtaisi tätä aikaa (nyt jo 10. viikko sairaslomalla menossa). Al-hamdu lillah! Lisäksi koin valtavan siunauksen, näin kolme hengellistä unta, joista en tässä kerro koska ne eivät ole minulle täysin avautuneet.

Tulee mieleeni Koraanin jae 2:216:
...kenties te inhoatte jotakin, mikä onkin teille hyväksi, aivan kuin te kenties rakastatte jotakin, mikä onkin teille vahingoksi. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.

Rakkaat Allahin palvelijat, voimia vastoinkäymisten keskellä, ne voivat tuoda elämääsi valtavan siunauksen.

Sydämen rakkaudella, 
sisarenne Allahin tähden,
A'isha (Alexsandra)