patriarkaalista muslimitaustaa vasten eläminen OSA 2

referoiden suomentanut Isra Lehtinen

Artikkelin kirj. Anne Sofie Roald ja Pernilla Ouis, Kvinnovetenskaplig tidskrift 3-4/97 (teema: Arabvärlden)

MUHAMMAD AL-GHAZALI (k. 1996)

Muhammad al-Ghazalin kirja as-sunna an-nabawiyya bayna ahl al-fiqh wa ahl al-hadith (Profeetan sunna oikeusopin kannattajien ja hadithien kannattajien välissä) on itse asiassa hyökkäys nopeasti kasvavaa salafi-liikettä kohtaan. Koska tämä liike on tunnettu siitä, että se näkee naisen aseman miehelle alistettuna, on luonnollista että Ghazali käsittelee myös naisia koskevia kysymyksiä. Salafi-liikkeessä on taipumus väittää, että naisen tulee peittää kasvonsa. Ghazali taas on voimakkaasti kasvohuntua vastaan. Hän pohjaa mielipiteensä Koraanin jakeeseen, jossa miehiä käsketään laskemaan katseensa ja jos naisten tulisi käyttää kasvohuntua, ei tämä olisi tarpeellista. 

Ghazalin mielestä naisen ensisijainen paikka on kotona. "Äiti on koulu", sanoo Ghazali ja lisää, että äiti voi parhaiten vaikuttaa lapseen, ja juuri siksi naisten täytyy saada koulutusta. Ghazali ei anna aikaperspektiiviä naisen kotona olemiselle, mutta on ilmeistä, että hän puhuu pikkulapsi-iästä. Hadithin, joka sanoo että lasten kanssa tulee leikkiä ensimmäiset seitsemän vuotta, seuraavat seitsemän vuotta heille tulee antaa opetusta ja vielä seitsemän vuotta meidän tulee olla heidän ystävänsä, hän tulkitsee islamilaista taustaa vasten myös miehiä koskevaksi. 

Ghazalin näkemys naisen paikasta kotona heijastaa perinteisten oppineiden ('ulama) sekä islamistien ajatuksia yleensä. Se, mitä Ghazali tuo uutena, on seuraavan hadithin analysointi: "Kansa, jota nainen johtaa, epäonnistuu". Hän tarkastelee sitä erityistä tilannetta, josta tämä hadith sai alkunsa. Ghazali näkee, että Profeetta sanoi näin viitaten persialaiseen kuningattareen, joka tuli diktaattorien suvusta, jotka olivat taistelleet muslimeja vastaan. Ghazali ei hyväksy, että tämä hadith voitaisiin yleistää kaikkia naisia koskevaksi ja sulkea sen perusteella heidät pois kaikista valta-asemista, sillä Koraani kertoo Bilqisistä. Hän hallitsi Sabassa, ja hänet esitetään Koraanissa viisaana ja oikeudenmukaisena kuningattarena. Ghazali alleviivaa, että persialainen kuningatar, johon Profeetta viittaa, epäonnistui koska hän ei harjoittanut shuraa (neuvottelu). Bilqis ja nykyiset naisjohtajat sen sijaan harjoittavat sitä. 

Ghazali ei ole naisjohtajuuden esipuhuja, sillä hänestä naisten ei välttämättä tarvitse olla korkeassa asemassa, vaan vain harva nainen on pätevä hallitsemaan maata. Sen sijaan Ghazali puhuu hadithien tulkinnasta. Niitä ei tulisi yleistää, vaan tulkita sitä taustaa vasten, josta ne saivat alkunsa. Ghazali osoittaa, että ne hadithit, jotka käsittelevät naisia, ovat usein väärinymmärretyimpiä.

Vuonna 1990 Ghazali julkaisi kirjan qadaya al-mara' bayna at-taqlid ar-rakida wa al-wafida (naiskysymys pysähtyneen jäljittelyn ja uusien virtausten välissä). Ghazali pitää yllä näkemystä, että naisen päävastuu on lapset, mutta samalla hän toteaa, että monet yleiset luulot naisista on rakennettu kulttuuristen tekijöiden pohjalta eikä islamin lähteiden perusteella. Esimerkiksi ajatus naisen äänestä "awrana" (mitä ei tule näyttää), jonka monet muslimit luulevat olevan Profeetan sanoja, on vain Ghazalin mukaan "valheellinen huhu".

Ghazalin argumentaatio on tärkeää, sillä se osoittaa, että naisen rooli muslimien historiassa on ollut sellaisen patriarkaalisen ajatustavan heijastusta, jota on mahdollista muuttaa.


KOLMAS OSA TULOSSA....