Isra Lehtinen

AVERROES

Al-Ghazalin ja muiden armoton Avicennan oppirakennelman filosofian arvostelu johti IBN-RUSHDin, länsimaissa Averroesina tunnetun puolustamaan filosofian oikeutusta. Näin tehdessään Averroes pyrki herättämään henkiin alkuperäiset aristoteeliset opit myöhemmäsät uusplatonisesta ja muslimien lisäyksistä niin pitkälle kuin mahdollista. Hän kirjoitti useita kommentaareja Aristoteleen teoksiin, jonka hän uskoi olevan varsinainen filosofi. Averroes syytti sekä Avicennaa että al-Ghazalia filosofisten teesien turmelemisesta ja niiden sekoittamisesta uskonnollisiin oppeihin. Averroes ei kuitenkaan puolustanut teoriaa kahdesta totuudesta, vaikka tämä olisi ehkä ollut looginen johtopäätös siitä, mitä hän sanoi teoksessaan Fasl al-Maqal ("Ratkaiseva selvitys") filosofian ja uskonnon välisestä suhteesta.

Averroes hylkäsi Avicennan tekemän erottelun olemuksen ja olemassaolon välille. Hän piti kiinni siitä, että olemassaolo on tavallaan asian olemuksen osa. Yksi huomattava oppi, jossa Averroes ei näytä olevan Aristoteleen uskollinen seuraaja, on älyä koskeva oppi. Hän selitti, että passiivinen äly on myös ikuinen ja häviämätön ja se on todellakin koko ihmiskuntaa koskeva kuten aktiivinenkin äly. Tämä oppi älyn ykseydestä, paitsi että se oli selvästi uskoton Aristoteleelle, oli myös ilmoitettujen uskontojen seuraajien mahdoton hyväksyä. Täten Averroesia vastaan hyökkäsivät sekä muslimit että länsi Tuomas Akvinolaisen kautta. Tämä kirjoitti erityisen tutkielman otsikolla De Unitate Intellectus, averroesilaista oppia vastaan.

On kuitenkin huomautettava, että yleinen Averroesin älyn universaalisuus-oppia vastaan esitetty väite aina Tuomas Akvinolaisen muotoiltua se ego intellegoksi on hyvin pinnallinen. Averroes ei koskaan ollut sitä mieltä, että kognitivinen kyky on universaalia, vaan itse asiassa näki vaivaa todistaakseen sen yksilöllisen luonteen.

Se, minkä kanssa Averroes näyttää olleen tekemisissä, on sen esittäminen, että kaikki ajattelu, vaikka esiintyykin yksilöllisesti, muuttuu todellisessa merkityksessä universaaliksi, ja että tämä universaali aspekti on enemmän ihmisen käsityskyvylle luontaista kuin se tosiasia, että se on sen ja sen yksilön tai yksilöiden tuotosta. Joka tapauksessa on varmaa, että Averroes ei koskaan kieltänyt kognitiivisen kyvyn yksilöllisyyttä.

Vaikka Averroes uskoi, että uskonto ja filosofia ovat kaksi eri alaa, hän silti piti tärkeänä näiden kahden yhteensovittamista. Näin hän määritti filosofiset opit niin, etteivät ne loukkaa uskontoa ja muodosti sen käsityksen, että uskonnolliset opit eivät olisi ristiriidassa filosofian kanssa.

Olemme siis palanneet Avicennan mielipiteeseen. Maailman ikuisuuskysymys on Averroesin opetuskessa ratkaistu ikuisen luomisen opilla. Vaikka hän ei hylännyt uskonnollisia oppeja ruumiin ylösnousemisesta kuten Avicenna oli tehnyt, hän opetti, että lukumääräisesti sama ruumis ei voi nousta ylös.