Mitä on olla suomalainen muslimi? Suomalainen muslimi elää kahden yhteisön keskellä, vähemmistönä kummassakin. Yhtäällä on suomalainen yhteiskunta, jonka osa suomalainen muslimi on, mutta jossa hän on siirtynyt vähemmistöön sen kautta, että on palannut islamiin. Suomalaisen enemmistön kannalta hänestä on tullut siis uskonnollisen vähemmistön edustaja. Toisaalla on muslimiyhteisö, jossa suomalainen muslimi myös on jäsenenä, mutta jonka enemmistö on maahanmuuttajia. He ovat tulleet erilaisesta kulttuuripiiristä, jota taustaa vastaa suomalaisen muslimin on joskus vaikea heijastaa itseään. Suomalainen muslimi on itse asiassa vähemmistönä vähemmistön joukossa.

Olen itse kuvannut olevani sillanrakentaja. Olen sanonut, että olen suomalaisten ja maahanmuuttaja-muslimien välissä. Olen toisaalta suomalainen, mutta myös - ja ensisijaisesti - muslimi.

On myönnettävä, että sillanrakentajan tehtävä on aika vaativa. Välillä kokee, ettei ymmärrä kumpaakaan osapuolta. Suomalaisten suuntaan suurin ongelma on se, että useimmat heistä eivät tiedä mitään islamista eivätkä he välttämättä osaa suhtautua suomalaiseen muslimiin luontevasti. Miten toiseus voi olla osa meitä?

Varsinkin suomalaisten musliminaisten kohdalla ennakkoluulot nousevat pintaan. Musliminaisesta vallitseva käsitys on, ainakin useimmiten, se että hän on jollakin tapaa alistetteu. Käsityksiä voi saada muutettua pikku hiljaa, kovalla työllä. Jos kukin suomalainen muslimi ottaisi tehtäväkseen pyrkiä vaikuttamaan edes yhteen ihmiseen, olisimme jo pitkällä. En tarkoita, ettei jo nyt moni kamppailisi tämän tilanteen parissa. Mutta enemmän on tehtävissä.

Toisaalta meidän on vaikutettava myös itseemme. Olemmeko todella suomalaisia muslimija ja noudatammeko islamia vai otammeko itsellemme tietyn roolin, jonka kuvittelemme kuuluvan muslimille? Naiset tuovat usein ulospäin alistuvaisen musliminaisen kuvaa olemuksellaan, joka ymmärtääkseni heijastelee otaksuttua roolia. Entä miksi kuvitellaan, että miehiä täytyy ruveta pelkäämään heti uskontunnustuksen tehtyään? Ei islam kehota pelkäämään vastakkaista sukupuolta an sich, se on vain asettanut tietyt rajat sukupuolten väliselle kanssakäymiselle.

On myös niin, että meidän olisi tutkittava islamia islamina eikä maahanmuuttajien kulttuuritaustan pohjalta. Heille se on osa identiteettiä, mutta miksi meille? Kulttuuri kuuluu siihen maahan, mistä se on peräisin, mutta uskonto on universaali. Samalla tavoin suomalainen kulttuuri kuuluu Suomeen. On totta, että mitä tulee kaikkeen epäislamilaiseen kulttuurissamme, kuten lenkkimakkara tai alkoholi, on meidän se hylättäväkin. Mutta miksi hylätä tietyt tavat, kuten ainakin Etelä-Suomessa yleinen kellonaikojen noudattaminen, jotka ovat islamin kanssa sopusoinnussa?

Tie suomalaiseksi muslimiksi saattaa ollakin yllättävän pitkä, vaikka se olisi luonnollinen tilamme. Se on myös monella tapaa kamppailun tie. Mutta sitä tietä kannattaa kulkea - nähdäkseni vaihtoehtoa ei ole!