Suom. Khadija

alkuperäisteksti internetistä, kirj. veli Isa Al-Bosnee

Ihmiset ovat aina olleet sosiaalisia olentoja ja tarvitsevat ystäviä ja seuralaisia. Suuren osan elämästämme vietämme vuorovaikutuksessa toisiin. Meille muslimeille, jotka elämme selvästi vähemmistöasemassa länsimaisessa yhteiskunnassa, oikeiden seuralaisten valitseminen on välttämätöntä suojellaksemme uskoamme (DIN). Ystävystyminen oikeamielisten ja hyveellisten muslimien kanssa on olennaista pysyäksemme Oikealla Polulla. Vahvat yksilöt toisaalta ovat vahvan yhteisön ydin, jotakin johon muslimien pitäisi aina pyrkiä.

Me kaikki tiedämme, että meidät on luotu erityiseen tarkoitukseen ja että Allah, Korkein, on antanut meille elämän testakakseen meitä. Kukaan ei voi kiistää sitä, että olemme täällä suhteellisen lyhyen aikaa ja että tulemme tapaamaan Allahin (SWT) jonakin päivänä.

Kun tiedämme tarkoituksemme ja päämäärämme, meidän pitäisi etsiä niitä saavuttaaksemme ne omaksi eduksemme. Me kaikki  uskomme, että Allah on lähettänyt meille Lähettilään (SAAS) ja ilmoittanut meille Koraanin, Parhaan Puheen.

Luotettavassa hadithissa profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: "Ihminen todennäköisesti seuraa ystävänsä uskoa, joten katso kenen kanssa ystävystyt." (Abu Dawood ja at-Tirmidhi) Ihminen, joka oli jaloin luonteeltaan ja toisten ihmisten kohtelultaan, antoi meille hyvin selvän viestin ja neuvot ystävyyden suhteen. Meidän pitäisi valita ystävä, jota miellyttää uskomme ja välttää sellaista, jota se ei miellytä. Tapaammepa kenet tahansa, joka on mieltynyt uskoonsa, tulisi meidän olla ystäviä hänelle, kun taas sitä, jonka uskoon ja tapoihin olemme tyytymättömiä, meidän pitäisi välttää. Ei ole mitään hyvää seuralaisessa, joka ei toivo meille (sitä hyvää), mitä hän toivoo itselleen. Eikä myöskään ole mitään hyvää seuralaisessa, joka toivoo meille mitä hän toivoo itselleen, jos se mitä hän haluaa omalle sielulleen johtaa hänet kohti tuhoa ja Helvetin tulta.

Niiden ihmisten, jotka seuraavat pahuuden tietä, tekojen perusta on turmeltunut; heidän tekonsa perustuvat harhaanjohtamiseen ja eksymiseen. Heidän tekonsa ovat heille arvottomia, kuten Allah (SWT) sanoi: "Ja heidän tekonsa me jauhamme hienoksi pölyksi" (K. 25:23). Heidän teoillaan, vaikka me pitäisimme heitä oikeamielisinä ja jaloina, ei ole mitään hyötyä heille, joten kuinka he voisivat olla hyödyksi meille? Ystäviä ovat ne, jotka tuntevat myötätuntoa seuralaisiaan kohtaan, niin iloisina kuin surullisinakin hetkinä. Jos jaamme tunteemme sellaisten väärintekijöiden kanssa, joiden teot ovat arvottomia ja perustuvat turmelukseen, seuraamme silloin samoja teitä ja normeja kuin he.

hyvin pieni ero muslimin ja hänen väärintekijä-toverinsa välillä. Tällainen kumppanuus on sydämen sairauden ja uskon menetyksen alku.

Sen sijaan että olisimme ystäviä harhaanjohdettujen kanssa, meidän pitäisi ystävystyä oikeamielisten kanssa ja kohdella muita ystävällisesti ja oikeudenmukaisella tavalla. Pysyminen riittävällä etäisyydellä on tarpeellista, mutta on kuitenkin suotavaa kohdella kaikkia jalolla ja ystävällisellä tavalla.

Toisessa hadithissa profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: "Esimerkki hyvästä seurasta ja pahasta seurasta on kuin myskin myyjä ja sellainen, joka puhaltaa sepän palkeisiin. Mitä myskin myyjään tulee, hän joko antaa sinulle vähän tai sinä ostat häneltä tai vähintään nautit sen hyvästä tuoksusta. Ja mitä tulee sepän palkeisiin puhaltajaan, hän joko polttaa sinun vaatteesi tai sinä haistat vastenmielisen hajun hänestä." (Al-Bukhari ja Muslim)

Imam an-Nawawi sanoi kommentoidessaan edellistä hadithia, että Profeetta (SAAS) vertasi hyvää seuraa myskin myyjään ja puhui hyvien seuralaisten eduista: sellaisten joilla on jalot tavat, hurskaus, tietoa ja hyvä kulttuuri. Tällaisia ovat ne, jotka antavat heidän hyveitään. Hän (SAAS) kielsi meitä istumasta niiden kanssa, jotka tekevät pahaa, paljon syntejä ja muita pahoja tekoja. Toinen oppinut sanoi: "Hyvässä seurassa olo hurskaiden kanssa johtaa hyödyllisen tiedon saavuttamiseen, jaloihin tapoihin ja oikeamielisiin tekoihin, kun taas pahan seuran ylläpitäminen torjuu kaiken tämän." Monia kertoja muslimia on voitu rohkaista ystäviensä puolelta tekemään pahaa ja unohtamaan velvollisuutensa. Tuloksena on se, että muslimit ovat häpeissään rukouksen laiminlyönnistä, siten heidän ystävänsä ovat aiheuttaneet heille selvän harhautumisen Oikealta Polulta.

Allah, Ylhäinen sanoo Koraanissa:

Silloin väärintekijät purevat käsiään ja sanovat: kunpa olisin seurannut Profeetan tietä! Voi minua, kunpa en olisi ottanut sitä ystäväkseni. Hän eksytti minut pois varoituksesta, vaikka se oli jo tullut minulle. Saatana tosiaan pettää ihmistä.   (25:27-29)

Allah, Kaikkitietävä sanoi myös:

Sinä päivänä ystävistäkin, hurskaita (joilla on taqwa) lukuun ottamatta, tulee toistensa vihollisia.   (43:67)

Allah, minun ystävälläni oli tapana käskeä minua tottelemaan Sinua ja Sinun Profeettaasi (SAAS), ja hänellä oli tapana käskeä minua tekemään hyvää ja kieltää minua tekemästä pahaa. Ja hän kertoi minulle, että minä tulen tapaamaan Sinut. Oi Allah, älä anna hänen harhautua minun jälkeeni, kunnes näytät hänelle, mitä olet näyttänyt juuri minulle, kunnes olet tyytyväinen häneen, kuten Sinä olet tyytyväinen minuun." Joten hänelle kerrottiin: "Jos olisit tiennyt, mitä on kirjoitettu ystävällesi, olisit nauranut paljon ja itkenyt vähän." Sitten hänen ystävänsä kuolee ja heidän sielunsa kokoontuvat, ja molempia pyydettiin ilmaisemaan mielipiteensä toisistaan. Joten kumpikin heistä sanoo ystävälleen: sinä olit paras veli paras kumppani ja paras ystävä. Ja kun toinen kahdesta epäuskoisesta kuolee ja hänelle annetaan sanoma Helvetin tulesta, hän muistaa ystävänsä ja sanoo: "Oi Allah, minun ystävälläni oli tapana käskeä minua olemaan tottelematon Sinulle ja ja Profeetalle (SAAS), ja hän käski minua tekemään pahaa ja kielsi tekemästä hyvää ja kertoi minulle että en tulisi tapamaan Sinua. Oi Allah, älä johdata häntä minun jälkeeni, kunnes näytät hänelle mitä olet juuri näyttänyt minulle ja kunnes olet häneen yhtä tyytymätön kuin Sinä olet minuun." Sitten toinen epäuskoisista kuolee ja heidän sielunsa kokoontuvat ja molempia pyydetään ilmaisemaan mielipiteensä toisistaan. Joten kumpikin heistä sanoo ystävälleen: sinä olit pahin veli, pahin kumppani ja pahin ystävä.

Tämä on niiden loppu, joilla ei ole taqwaa, ja jotka ovat ystäviä muun kuin Allahin, Korkeimman vuoksi. Allah on todellakin puhunut totuuden ja meidän kaikkien tulisi pitää lujasti kiinni siitä, mitä Hän on kertonut meille kaikille. Hyvän seuran avulla Allah, Korkein pelastaa ne, jotka ovat harhautuneet ja syntisiä. Seurustelu oikeamielisten kanssa on valtava hyöty, ja se voi, in sha'a Allah, olla vielä selvempää meille Tuonpuoleisessa. Yksi varhaisista muslimeista sanoi, että on Allahin siunaus nuorison yllä, kun hän kääntyy jumalanpalvelukseen hänellä on veli, joka on sunnan seuraaja ja kannustaa häntä siihen.

ja Hänen uskonsa tuen piiriin tulemista: rakastaa niitä, jotka ovat kuuliaisia Hänelle ja tulla heidän avukseen. Lisäksi shahada "la ilaha illa Allah" vaatii meitä yhdistäytymään Allahin vuoksi, ja se vaatii meitä yhdistymään muslimien kanssa missä tahansa heidät kohtaammekin.

Kahdessa toisessa Profeetan luotettavassa kertomuksessa meidän käskettiin olemaan vain uskovien seurassa (Abu Dawood ja at-Tirmidhi) ja kerrottiin, että henkilö tulee olemaan niiden seurassa, joita rakastaa (al-Bukhari ja Muslim). Joten jos me rakastamme ja yhdistymme niiden kanssa, jotka ovat harhaanjohdettuja, meidän pitäisi pelätä kohtaloamme. Viisas ihminen on sellainen, joka valmistaa itseään Tuonpuoleista varten, ei se joka laiminlyö uskonsa ja lankeaa siihen Saatanan ansaan, että tämä kertoo hänen saavan anteeksi ja voivan tehdä mitä haluaa. Jos me todella uskomme, että paras puhe on Allahin Puhe ja paras johdatus on Profeetan (SAAS) johdatus ja että meidän pitäisi käyttäytyä näiden mukaan, muuten me rakennamme todistuksen itseämme vastaan. Ali (RAA) sanoi: "Seurustele jalojen ihmisten kanssa, tulet yhdeksi heistä, ja pysy kaukana pahoista ihmisistä suojellaksesi itseäsi heidän pahuudeltaan." Jos todellakin olemme huolissamme kohtalostamme, meidän täytyy tajuta tämä: ne jotka vievät meidät pois Allahin muistamisesta, Hänen tottelemisestaan ja Hänen Profeetastaaan (SAAS), ja jotka jättävät muistuttamasta meitä päivittäisistä rukouksista ja jotka eivät anna meille vilpitöntä neuvoa uskomme suhteen, ovat todella meidän vihollisiamme, ei ystäviämme.

Toisaalta uskova on veljensä peili (Abu Dawood, hasan hadith (hyvä hadith)) ja jos hän näkee mitään virheitä toisessa uskovassa, hän keskittää huomionsa siihen, auttaa häntä luopumaan siitä ja auttaa häntä pyyhkimään pois kaiken pahan mitä hänellä voi olla. Ibn Hazm sanoi: "Se joka kritisoi sinua, välittää ystävyydestäsi. Se joka väheksyy virheitäsi, ei välitä sinusta yhtään."

Kuinka voimme odottaa vilpittömiä neuvoja ja kehotusta uskoamme koskien niiltä, jotka ovat tyytymättömiä uskoomme tai ovat yksinkertaisesti välinpitämättömiä? Auttavatko he meitä saavuttamaan meidän elämämme tavoitteen vai vievätkö he meidät pois siitä? Haluavatko he meille Allahin mieltymystä vai onko se täysin merkityksetöntä heille eikä se ole heidän huolensa ollenkaan? Johtavatko he meitä Jannaan vai Helvetin tuleen? Nämä kysymykset meidän on kysyttävä itseltämme, ettemme herää vasta kuoleman jälkeen.

voi teitä vahingoittaa. Jumalan luokse teidän on palattava, ja Hän kertoo teille, mitä te teitte.   (5:105)

Me pyydämme Allahia tekemään meistä oikeamielisiä ja antamaan meille seuralaisia, jotka ottavat meidät pois Hänen vihastaan ja johtavat meidät Hänen mieltymykseensä ja Paratiisiin.