Annur islamilainen lahti
   
ROTUKYSYMYS ISLAMISSA   OSA 6

suomentanut Saida Kudia

Islamin uskonnollisen noudattamisen tärkein osa on rukous. Viiden päivittäisen rukouksen lisäksi ihmiset kokoontuvat perjantairukouksiin, sekä kahteen juhlarukoukseen samalla kun tärkein kokoontuminen on pyhiinvaelluksen aikana. Moskeijassa Jumalan palvelijat seisovat riveissä, kaikki edustavat eri ihonvärejä ja kieliä ja seurustelevat ilman syrjintää. Ja niillä on oikeus olla eturiveissä, jotka saapuvat aikaisemmin.

 

Ensimmäinen muezzin, rukoukseen kutsuja, oli etiopialainen Bilal, jota Quraish-heimon sortajat kohtelivat mitä suurimmassa määrin kaltoin. Heillä oli tapana panna hänet makaamaan rosoiselle maalle ja asettivat hänen vatsansa päälle painavan kiven, kunnes eräänä päivänä Abu Bakr pelasti ja vapautti hänet. Abu Bakr oli yksi Profeetan (SAAS) seuralaisista. Bilal oli yksi niistä, joka seurasi Profeettaa muutossa Mekasta Medinaan, ja hänellä oli kaunis ääni. Bilalilla oli tapana koota rukoilijat yhteen Profeetan matkoilla. Kahdeksantena Hijran vuonna valloitettuaan Mekan kaupungin Profeetta määräsi Bilalin suorittamaan rukouskutsun Kaaban päältä. Bilalin ääni kuultiin ensimmäisenä tuolla paikalla, joka kutsui ihmisiä rukoukseen. Mutta Profeetan kuoltua hän ei enää suorittanut rukouskutsuja säästääkseen itseään sitä solidaarista tapahtumaan varten, kun hän teki rukouskutsun Jerusalemissa Aqsan moskeijassa. Näin ollen kaikista rukouskutsuun korotetuista äänistä muslimeille tärkein oli Bilalin, etiopialaisen ääni.

 

Umaijadien kaudella suurten arabialaisten lainoppineiden (ibn Umar, ibn al-Abbas, ibn al-Zubair ja ibn al-As) kuoltua älyllinen paremmuus luisui muiden arabien käsiin. Islamilaisten historioitsijoiden mukaan Ata ibn-Abi-Rabbah, joka oli Moskeijan imaami sekä lainoppinut ja teologi, oli musta kuin korppi, rampa ja lättänenäinen. Imaami al-

Awza'i, Damaskoksen faqih, sanoi hänestä: "Ata oli ihmisistä miellyttävin."

 

Tietämättämyyden aikana ihmisillä oli tapana lausua esi-isiensä nimiä ja kerskailla heidän yhteenkuuluvuudellaan Muzdalifalla (paikka lähellä Mekkaa). Mutta Profeetta kielsi heitä olemasta liian ylpeitä esi-isistään, ja käski heitä ylistämään Jumalaa, heidän Luojaansa. Jumalan sana oli seuraavanlainen:

Ja kun olette suorittaneet teille kuvatut jumalanpalveluksen teot, juhlikaa Jumalan ylistystä aivan kuin juhlitte isienne ylistystä, tai vielä enemmän.   (2:200)

 

7. Veljinä yhteisössä

 

Islam ei pidä ihonväriä tai yhteiskunnallista asemaa esteenä perhettä perustettaessa. Se peräänkuuluttaa yhteistä sopimusta, kykyä perustaa koti ja sen vaatimusten säännöllistä toteuttamista. Tämä on islamin kafa'a n (riittävä toimeentulo, pätevyys) kuvailema välttämättömyys. Profeetta (SAAS) sanoi: "Kun mies on teille tyydyttävä uskonnossaan ja moraalissaan, hyväksykää hänet silloin mieheksenne, muuten suuri turmio ja epäsopu valtaavat maan" ja myös "jos hänen moraalinsa ja uskontonsa ovat teille tyydyttäviä, on tämä todiste riittävästä toimeentulosta ja pätevyydestä mitä uskontoon ja moraaliin tulee."

 

Imaami Malik sanoi: "Pätevyys kuuluu vain uskontoon." Useimmat sunni- ja shiakoulukuntien oppineet ovat omaksuneet tämän saman periaatteen. Abu Hanifa sanoi: "Jos quraishilaisnainen hyväksyy mawlan (ei-arabi, joka hyväksyy islamin) ja tämä voi maksaa naiselle morsiamen lahjan, on naisen laillisen "huoltajan" vastuulla antaa hänet miehelle vaimoksi; jos tämä kieltäytyy, niin naisen luovuttaa laillinen tuomari." Samaa ovat sanoneet Malik, Al-Shafi'i ja Abu Suleiman. Jumalan sana varmistaa tämän:

Uskovat ovat samaa veljeskansaa.  (49:10)

 

Tämä voidaan huomata myös käytännön elämässä. Abd al-Rahman ibn-Awfin sisar, quraishilainen, meni naimisiin Bilal ibn-Rabbahin, Profeetan (SAAS) muezzinin, kanssa, joka oli etiopialainen. Abu Hadhifah - yksi Profeetan seuralaisista - antoi naimisiin yhden veljentyttärensä mawla-asiakkaalleen. Al-Husain ibn-Ali ibn Abi Talib vapautti yhden tyttöorjistaan ja nai sitten tämän, ja kun Mu'awiyah arvosteli tätä teon vuoksi, kuului tämän vastauskirje seuraavasti: "Kautta islamin historian Jumala on nostanut sen mikä on ollut alhaalla, ja on aiheuttanut luonnollisia tappioita, jotka merkitsevät vähän; muslimia ei voida syyttää kuin haudan synniestä; mieluummin syytetään pakanuutta." Tämä sen vuoksi etteivät kaikki voi nousta niihin korkeuksiin asti, joihin islam ihmistä kutsuu. Ja on islamin kermaa, ettei siihen vaikuta yhteiskunnalliset, ihonväriin tai rotuun perustuvat

ajattelumallit. Käytäntö ja hellittämättömyys olivat sen vuoksi välttämättömiä, jotta nämä moraaliset toimenpiteet saisivat jalansijan yhteiskunnassa.

 

Islamin oppineet ovat keskustelleet siitä, minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan muslimeja johtavalta kalifilta. Ne ovat: oppineisuus, oikeudenmukaisuus, pätevyys ja sopivat aistit ja elimet (nämä siksi, koska ne vaikuttavat ihmisen päätöksentekoon ja muihin toimiin - erilaisiin mielipiteisiin). Viidennestä ominaisuudesta syntyi erimielisyyksiä, koska henkilön tuli olla sukua Quraish-heimolle. Abu Bakr sanoi: "Arabit eivät alistu pelastamaan tätä quraishilaisten heimoa." Tästä seurauksena Abu Bakr asetettiin Profeetan seuraajaksi.

 

Ibn Khaldun kommentoi kirjassaan Al-Muqaddimah seuraavasti: "Kun me mietimme todellista syytä quraishilaisten periytymisen ehtoon, huomaamme että se perustui tosiasiassa heimotunteen kunnioittamiseen, jonka olemassaolo takasi lainvoiman ja mahdollisti imaamin hallinnan ilman vastustusta ja erimielisyyksiä, ja jonka hyväksyi koko muslimiyhteisö. Kaikki arabit tunnustivat quraishilaisten yhteenkuuluvaisuuden, ylevyyden ja voiman. Jos jonkin toisen heimon jäsen olisi valittu kalifiksi, olisi quraishilaisten vastustus ja kieltäytyminen saattanut jakaa koko yhteisön... Mutta koska julistettiin, että quraishilaisia seuraajia koskeva sopimus oli enemmänkin suunniteltu ehkäisemään erimielisyyksiä luottamalla heimon  ylemmyyteen ja voimaan, ja kun otamme huomioon ettei lainantaja säädä lakeja vain tietylle sukupolvelle, alueelle tai ihmisille, on selvää että se minkä kanssa olemme tekemisissä on kysymys pätevyydestä (kifayah)...

Toisin sanoen sen, joka haluaisi hoitaa muslimien asioita, on kuuluttava kansaan yltäen sen aikalaisiin yhteenkuuluvaisuuden tunteen voimalla. Ja samalla hänen on kyettävä vaatimaan ihmisiltä tottelevaisuutta ja turvattava tuo yhtenäisyys, joka on yhteiskunnan paras turva."

 

Islamissa kaikki ovat samanarvoisia oikeuden edessä. Tuomarille itselleen hänen rotunsa ja ihonvärinsä ovat epäolennaisia; häntä vaaditaan enemmänkin oppimaan, pysymään laillisuudessa ja olemaan moraaliltaan korkealla. Hän tuomitsee ihmisiä puolueettomasti.

 

Islam antaa kaikille yksilöille oikeuden hoitaa mitä tahansa laillisia töitä sen mukaan mihin he sopivat. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä tekemään työtä, levittäytymään yli koko maailman ja hankkimaan elatuksensa:

Hän teki heille maan yhdenmukaiseksi ja tasaiseksi; matkustakaa siis sen laidalta toiselle, ja syökää Hänen huolenpidostaan. Ja Hänen luokseen on ylösnousemus.   (67:15)

Islam rohkaisee ihmistä ansaitsemaan elatuksensa jopa pyhiinvaelluksen aikana:

Ei ole teille synti, jos etsitte Jumalanne armoa. Mutta kun kumarrutte Arafatilla, juhlistakaa Jumalan ylistystä Pyhällä Monumentilla.   (2:198)

 

On kerrottu Ibn Abbasin johdolla, että joukko ihmisiä lähestyi Profeettaa (SAAS), ja kertoi hänelle, että eräs mies paastosi päivällä, valvoi yöllä ja oli täynnään Jumalan muistelemista. Profeetta kysyi: "Kenen mielestä hänellä on tarpeeksi ruokaa?" He vastasivat. "Me kaikki olemme sitä mieltä (ts. me kaikki teemme yhteistyötä huolehtiaksemme hänen tahdostaan), jotta hän on vapaa jumalanpalvelukseen." Tähän Profeetta vastasi: "Te olette kaikki parempia kuin hän."

 

 

SARJA JATKUU...