| ROTUKYSYMYS
ISLAMISSA OSA 6 |
suomentanut Saida Kudia
Islamin
uskonnollisen noudattamisen tärkein osa on rukous. Viiden päivittäisen
rukouksen lisäksi ihmiset kokoontuvat perjantairukouksiin, sekä
kahteen juhlarukoukseen samalla kun tärkein kokoontuminen on
pyhiinvaelluksen aikana. Moskeijassa Jumalan palvelijat seisovat
riveissä, kaikki edustavat eri ihonvärejä ja kieliä ja
seurustelevat ilman syrjintää. Ja niillä on oikeus olla
eturiveissä, jotka saapuvat aikaisemmin.
Ensimmäinen
muezzin, rukoukseen kutsuja, oli etiopialainen Bilal, jota
Quraish-heimon sortajat kohtelivat mitä suurimmassa määrin
kaltoin. Heillä oli tapana panna hänet makaamaan rosoiselle
maalle ja asettivat hänen vatsansa päälle painavan kiven,
kunnes eräänä päivänä Abu Bakr pelasti ja vapautti hänet.
Abu Bakr oli yksi Profeetan (SAAS) seuralaisista. Bilal oli yksi
niistä, joka seurasi Profeettaa muutossa Mekasta Medinaan, ja hänellä
oli kaunis ääni. Bilalilla oli tapana koota rukoilijat yhteen
Profeetan matkoilla. Kahdeksantena Hijran vuonna valloitettuaan
Mekan kaupungin Profeetta määräsi Bilalin suorittamaan
rukouskutsun Kaaban päältä. Bilalin ääni kuultiin ensimmäisenä
tuolla paikalla, joka kutsui ihmisiä rukoukseen. Mutta Profeetan
kuoltua hän ei enää suorittanut rukouskutsuja säästääkseen
itseään sitä solidaarista tapahtumaan varten, kun hän teki
rukouskutsun Jerusalemissa Aqsan moskeijassa. Näin ollen kaikista
rukouskutsuun korotetuista äänistä muslimeille tärkein oli
Bilalin, etiopialaisen ääni.
Umaijadien kaudella
suurten arabialaisten lainoppineiden (ibn Umar, ibn al-Abbas, ibn
al-Zubair ja ibn al-As) kuoltua älyllinen paremmuus luisui muiden
arabien käsiin. Islamilaisten historioitsijoiden mukaan Ata
ibn-Abi-Rabbah, joka oli Moskeijan imaami sekä lainoppinut ja
teologi, oli musta kuin korppi, rampa ja lättänenäinen. Imaami
al-
Awza'i,
Damaskoksen faqih, sanoi hänestä: "Ata oli ihmisistä
miellyttävin."
Tietämättämyyden
aikana ihmisillä oli tapana lausua esi-isiensä nimiä ja
kerskailla heidän yhteenkuuluvuudellaan Muzdalifalla (paikka lähellä
Mekkaa). Mutta Profeetta kielsi heitä olemasta liian ylpeitä
esi-isistään, ja käski heitä ylistämään Jumalaa, heidän
Luojaansa. Jumalan sana oli seuraavanlainen:
Ja
kun olette suorittaneet teille kuvatut jumalanpalveluksen teot,
juhlikaa Jumalan ylistystä aivan kuin juhlitte isienne ylistystä,
tai vielä enemmän. (2:200)
7. Veljinä yhteisössä
Islam
ei pidä ihonväriä tai yhteiskunnallista asemaa esteenä perhettä
perustettaessa. Se peräänkuuluttaa yhteistä sopimusta, kykyä
perustaa koti ja sen vaatimusten säännöllistä toteuttamista. Tämä
on islamin kafa'a n (riittävä toimeentulo, pätevyys) kuvailema
välttämättömyys. Profeetta (SAAS) sanoi: "Kun mies on
teille tyydyttävä uskonnossaan ja moraalissaan, hyväksykää hänet
silloin mieheksenne, muuten suuri turmio ja epäsopu valtaavat
maan" ja myös "jos hänen moraalinsa ja uskontonsa ovat
teille tyydyttäviä, on tämä todiste riittävästä
toimeentulosta ja pätevyydestä mitä uskontoon ja moraaliin
tulee."
Imaami
Malik sanoi: "Pätevyys kuuluu vain uskontoon." Useimmat
sunni- ja shiakoulukuntien oppineet ovat omaksuneet tämän saman
periaatteen. Abu Hanifa sanoi: "Jos quraishilaisnainen hyväksyy
mawlan (ei-arabi, joka hyväksyy islamin) ja tämä voi maksaa
naiselle morsiamen lahjan, on naisen laillisen
"huoltajan" vastuulla antaa hänet miehelle vaimoksi;
jos tämä kieltäytyy, niin naisen luovuttaa laillinen
tuomari." Samaa ovat sanoneet Malik, Al-Shafi'i ja Abu
Suleiman. Jumalan sana varmistaa tämän:
Uskovat
ovat samaa veljeskansaa. (49:10)
Tämä voidaan huomata myös
käytännön elämässä. Abd al-Rahman ibn-Awfin sisar,
quraishilainen, meni naimisiin Bilal ibn-Rabbahin, Profeetan
(SAAS) muezzinin, kanssa, joka oli etiopialainen. Abu Hadhifah -
yksi Profeetan seuralaisista - antoi naimisiin yhden veljentyttärensä
mawla-asiakkaalleen. Al-Husain ibn-Ali ibn Abi Talib vapautti
yhden tyttöorjistaan ja nai sitten tämän, ja kun Mu'awiyah
arvosteli tätä teon vuoksi, kuului tämän vastauskirje
seuraavasti: "Kautta islamin historian Jumala on nostanut sen
mikä on ollut alhaalla, ja on aiheuttanut luonnollisia tappioita,
jotka merkitsevät vähän; muslimia ei voida syyttää kuin
haudan synniestä; mieluummin syytetään pakanuutta." Tämä
sen vuoksi etteivät kaikki voi nousta niihin korkeuksiin asti,
joihin islam ihmistä kutsuu. Ja on islamin kermaa, ettei siihen
vaikuta yhteiskunnalliset, ihonväriin tai rotuun perustuvat
ajattelumallit.
Käytäntö ja hellittämättömyys olivat sen vuoksi välttämättömiä,
jotta nämä moraaliset toimenpiteet saisivat jalansijan
yhteiskunnassa.
Islamin
oppineet ovat keskustelleet siitä, minkälaisia ominaisuuksia
vaaditaan muslimeja johtavalta kalifilta. Ne ovat: oppineisuus,
oikeudenmukaisuus, pätevyys ja sopivat aistit ja elimet (nämä
siksi, koska ne vaikuttavat ihmisen päätöksentekoon ja muihin
toimiin - erilaisiin mielipiteisiin). Viidennestä ominaisuudesta
syntyi erimielisyyksiä, koska henkilön tuli olla sukua
Quraish-heimolle. Abu Bakr sanoi: "Arabit eivät alistu
pelastamaan tätä quraishilaisten heimoa." Tästä
seurauksena Abu Bakr asetettiin Profeetan seuraajaksi.
Ibn
Khaldun kommentoi kirjassaan Al-Muqaddimah seuraavasti: "Kun
me mietimme todellista syytä quraishilaisten periytymisen ehtoon,
huomaamme että se perustui tosiasiassa heimotunteen
kunnioittamiseen, jonka olemassaolo takasi lainvoiman ja
mahdollisti imaamin hallinnan ilman vastustusta ja erimielisyyksiä,
ja jonka hyväksyi koko muslimiyhteisö. Kaikki arabit tunnustivat
quraishilaisten yhteenkuuluvaisuuden, ylevyyden ja voiman. Jos
jonkin toisen heimon jäsen olisi valittu kalifiksi, olisi
quraishilaisten vastustus ja kieltäytyminen saattanut jakaa koko
yhteisön... Mutta koska julistettiin, että quraishilaisia
seuraajia koskeva sopimus oli enemmänkin suunniteltu ehkäisemään
erimielisyyksiä luottamalla heimon
ylemmyyteen ja voimaan, ja kun otamme huomioon ettei
lainantaja säädä lakeja vain tietylle sukupolvelle, alueelle
tai ihmisille, on selvää että se minkä kanssa olemme
tekemisissä on kysymys pätevyydestä (kifayah)...
Toisin
sanoen sen, joka haluaisi hoitaa muslimien asioita, on kuuluttava
kansaan yltäen sen aikalaisiin yhteenkuuluvaisuuden tunteen
voimalla. Ja samalla hänen on kyettävä vaatimaan ihmisiltä
tottelevaisuutta ja turvattava tuo yhtenäisyys, joka on
yhteiskunnan paras turva."
Islamissa
kaikki ovat samanarvoisia oikeuden edessä. Tuomarille itselleen hänen
rotunsa ja ihonvärinsä ovat epäolennaisia; häntä vaaditaan
enemmänkin oppimaan, pysymään laillisuudessa ja olemaan
moraaliltaan korkealla. Hän tuomitsee ihmisiä puolueettomasti.
Islam
antaa kaikille yksilöille oikeuden hoitaa mitä tahansa laillisia
töitä sen mukaan mihin he sopivat. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä
tekemään työtä, levittäytymään yli koko maailman ja
hankkimaan elatuksensa:
Hän
teki heille maan yhdenmukaiseksi ja tasaiseksi; matkustakaa siis
sen laidalta toiselle, ja syökää Hänen huolenpidostaan. Ja Hänen
luokseen on ylösnousemus.
(67:15)
Islam
rohkaisee ihmistä ansaitsemaan elatuksensa jopa pyhiinvaelluksen
aikana:
Ei
ole teille synti, jos etsitte Jumalanne armoa. Mutta kun
kumarrutte Arafatilla, juhlistakaa Jumalan ylistystä Pyhällä
Monumentilla. (2:198)
On
kerrottu Ibn Abbasin johdolla, että joukko ihmisiä lähestyi
Profeettaa (SAAS), ja kertoi hänelle, että eräs mies paastosi päivällä,
valvoi yöllä ja oli täynnään Jumalan muistelemista. Profeetta
kysyi: "Kenen mielestä hänellä on tarpeeksi ruokaa?"
He vastasivat. "Me kaikki olemme sitä mieltä (ts. me kaikki
teemme yhteistyötä huolehtiaksemme hänen tahdostaan), jotta hän
on vapaa jumalanpalvelukseen." Tähän Profeetta vastasi:
"Te olette kaikki parempia kuin hän."
SARJA
JATKUU...
|